Perjantaina ajelin Laajalahteen tallailemaan jälkiä vähän vieraamman porukan kanssa, ja sain Vinhulalle Riikan tallaamana kaivatun vieraan ihmisen tekemän jäljen ja vielä Riikan piiloon jäljen päähän. Jäljellä oli pituutta reilu 1 km (joo, pitäisi jo tehdä pidempiä eikä juuttua näihin...) ikää 2,5 h, 4 esinettä ja maalihenki "viidentenä". Jäljelle ei ollut merkitty mitään nostopaikkaa tai janaa, ja lisäksi olimme tehneet esineruutua aivan jäljen vieressä polun toisella puolella joten nosto hieman jännitti, mutta meni ihan kohtuullisesti. Janaa tuli vain noin 20 metriä ja Vinha nosti jäljen todennäköisesti ilmavainulla vähän vierestä, mutta lähti empimättä oikeaan suutaan ja oli nopeasti jäljen päällä. Mulla oli gps tukena, mutta en avustanut koiraa. Alkumatka meni vauhdikkaasti, ensimmäinen esine nousi, sitten tienylitys, pienen matkaa metsässä ja melko korkealla nenällä pururadan ylitys. Arvasin että nyt ollaan hukkateillä ja noin 10 metriä pururadan jälkeen sen näki kyllä koirastakin. Palattiin pururadan toiselle puolelle ja Vinha nosti pian jäljen uudelleen. Pururadan ylityskohdassa oli kulma josta Vinha oli mennyt yli. Loppujälki mentiin aika tarkasti, mutta vauhdilla ja toinen esine olisi jäänyt. Loput kaksi esinettä nousivat varmasti ja neljännen jälkeen laitoin Vinhalle rullan kaulaan. Jälki teki kulman ojan reunaan ja lähellä ojaa multa päästyi liina käsistä, mutta annoin Vinhan jatkaa kun arvelin se olevan pian maalihengen lähellä. Riikka löytyikin ojasta ja Vinhula teki hienon ilmaisun Tämä oli uutta, sillä aiemmin se eon tarvinnut vähän avustusta ymmärtääkseen ilmaista jäljen päässä olevan ihmisen. Harmi vaan että minä tein Jerelle tyhmän ja harhan kanssa liian vaikean jäljen. Pitäsi osata katsoa vähän nenäänsä pidemmälle kun on vieras metsä eikä gepsiä kädessä, mutta se nyt on blondilta liikaa vaadittu...

Jälkien vanhentumista odotellessa tehtiin esineruutua. Vinhan eka tänä kevään, joten vein sen istuessa lähetyspaikassa yhden esineen ruutuun. Muuten siellä oli jo 5 esinettä. Pikkuisen oli ilmassa esinesuussa haahuilua, mutta muuten hyvä. Eteni hyvin ruudussa, liikkui järkevää vauhtia ja tuota haahuilua lukuunottamatta palautukset ok. Ei mutustellut, mutta kylläkin pomppasi luovutusasennosta ilman käskyä sivulle kuten damien kanssa tehdään. En taida puuttua tähän, mutta täytyy viilata tottisnoutoja varmuuden vuoksi.

Riemutin pääsi treenien päätteeksi leikkimään kahden "pikku"pojan, käppänä-pinserisekoitus Jeren ja pinseri Pontuksen kanssa. Ensin sitä vähän hirvitti, mutta tosi nopeasti se huomasi että pojat on kilttejä ja että se on itse joukon nopein Lujaa mentiin, välillä Riemu edellä, välillä pojat