Vähän itseänikin yllättää miten moneen kokeeseen on Riemun kanssa reilun kuukauden aikana keritty. Tottiksen osalta pieleen menneen ekan jälkikokeen jälkeen bongasin uuden mahdollisuuden Haapavedeltä heinäkuun lopulla, sopivasti parhaimpaan helleaikaan. Koe aloitettiin jäljillä, ja alo-jälkienkin janat olivat hivenen puskikkoisessa paikassa ojan takana. Hämmensin koiran lähetyksessä ja Riemu lähti janalta takajäljelle. Mielestäni se ei mennyt liinanmittaa takajälkeä, mutta varmaankin lähdin itse liian aikaisin janalta, joten takajälkihän siitä tuomittiin. Janalta ei siis kovin ruhtinaallisia pisteitä ja itse jäljeltä ylös vain 4 keppiä, pisteitä yhteensä 129. Sitten suhteellisen ripeästi esineruutuun josta yksi esine nousi melko pienellä vaivalla ja saatiin täydet 30 pistettä. Tottikset koulun hiekkakentällä, tässä vaiheessa auton mittarissa oli +29 astetta. Onneksi pääsin kuitenkin uittamaan Riemun maastojen jälkeen ja pienellä virittelyllä se oli juuri sopivassa vireessä tottikseen. Aloitimme jälleen paikkamakuulla, siitä erinomainen, samoin seuraamisesta!! Varmasti ensimmäinen erinomainen seuraamisliikkeestä pk-kokeessa mulle :) Loput liikkeet meni oikein, paitsi A-este nouto jossa Riemu palautti hyppyesteen kautta ja jäi hämmentyneenä seisomaan luovutuksessa. Tottiksen pisteet kuitenkin 89, yhteensä 241 ja JK1 2-tuloksella. Riemulle siis eka koulari jäljeltä :-D

Elokuussa osui sitten haun pm-koe ja MKN:n nome-B koe samalla viikonlopulle, onneksi eri päiviksi kuitenkin. Lauantaina 16.8. ajelin Närpiöön, ja mietin että menin jälleen siihen "tämä koe on ihan kohtuullisen ajomatkan päässä" -harhaan. MKN kun toimii lähinnä Vaasassa johon ajaa kahdessa tunnissa, mutta Närpiöön ajaa Vaasasta vielä tunnin. No, perillä oltiin ajoissa, ilmottauduin ja aloin odotella vuoroa. Odotellessa juttelin mm. yhden miehen kanssa joka kertoi että on käynyt koiransa kanssa jo 8 koetta eikä ALO ykköstulosta ole vielä tullut. Hiljaa mielessäni totesin että ei meillä sitten niin huonosti ole ehkä mennytkään, tämä oli kuitenkin "vasta" neljäs koe. Ehdin myös ulkoiluttaa ja uittaa Riemun sekä tehdä seuraamista ja rauhoittumista rannassa. Koe alkoi ykkösmarkkeerauksella veteen. Sen Riemu nouti ongelmitta, mutta lähtiessä pääsi pieni piippaus jonka todennäköisesti vain minä kuulin. Sitten veneestä heitetty kakkosmarkkeeraus jossa toinen lintu tuli saareen ja toinen veteen toisen saaren eteen. Markkeerauksessa ei ollut ongelmia, mutta Riemu mietti hetken ennenkuin osasi lähteä saaresta uimaan lokin kanssa ja veteen tulleen linnun kanssa se ui saareen ja palautti kiertäen rantojen kautta. Markkeerauksista hakuun, alue oli osin metsää ja osin kaislikkoa. Markkeerauspaikka jäi selän taakse ja sivusta kuuluneet laukaukset hieman vetivät Riemua puoleensa. Muuten haku meni hyvin ja 4 lintua + kani palautuivat käteen. Lopuksi vielä ohjaus. Kävellessä hausta ohjauspaikalle tuli laukaus, sitten lähetys kakkosmarkkeerauksen toiseen paikkaan. Eteni hyvin, pieni miettiminen jälleen saaresta veteen tulossa, muuten ok. Olin varma että tuon kiertelyn takia ei päästä jäljelle, mutta niin vain päästiin!! Jälkeä odoteltiin sitten taas jokunen tunti, mutta kun sinne päästiin oli homma aika selvä. Riemu lähti vauhdilla, hävisi metsään ja tuli hetken päästä takaisin kanin kanssa. Tuloksena ALO 1 ja menolippu AVO-luokkaan! 

Seuraavana päivänä sitten ensimmäinen voittajaluokan hakukoe. Arvonnassa osui numero 1, suorittaisimme Riemun kanssa siis ensimmäisinä maastossa. Aloitus esineruudulla joka oli PM-kokeen tasoisesti notkossa ja keskellä metsää. Ruudun läpi meni huonohkosti erottuva metsätie. En nähnyt kaikkia kulmamerkkejä enkä oikein hahmottanut ruutua. Lisäksi jostain syystä panikoin mielessäni ruudun suuruutta ja ajan vähyyttä ja niinpä sitten hätäilin koiran lähetyksessä. Aloitin oikeasta kulmasta ja lähetin siitä vain kerran. Riemu ei käynyt oikeassa takakulmassa, mutta tajusin sen vasta jälkikäteen. Lisäksi en nähnyt mistä se toi ekan esineen, joten kun se pyöri paljon ruudun keskellä takaosassa luulin että siellä on esine. Lähettelin siis tyhmästi, juutuin yhteen paikkaan ja saatiin ylös vain kaksi esinettä. Kolmas jäi sinne takakulmaan jossa Riemu ei käynyt. Pisteitä ehkä 17/30. Henkilöhakurata oli hienikkotiellä, mutta eri paikassa kuin missä on treenattu. Se oli siis uusi kaikille kisaajille kuten pitääkin. Rata oli suht tasaisesti harvahkoa metsää, tosin toinen etukulma jäi vallin katveeseen ja samalla puolella oli takaosassa jotain kosteikkoa. Riemu ei käynyt kunnolla tuossa toisessa etukulmassa, mutta pelkäsin että prässäämällä se tekee valeilmasun ja päätin vain luottaa koiraan. Eka ukko löytyi ehkä 100 m kohdalta vasemmalta, toinen ehkä 200 m oikealta ja kolmas oikeasta takakulmasta. Riemu liikkui hyvin, tuli pois kun huusin ja taisin saada tehtyä pari yliheittoakin. Ilmasut ok, mutta pyrki vähän morjestelmaan maalihenkiä mistä meni jokunen piste. Unohdin itse laskea askelia 200 m jälkeen (radan loppua eli 300 m kohtaa ei merkata vaan ohjaajan pitää itse arvioida se, jos menee yli, koe keskeytyy) enkä uskaltanut edetä läheskään 300 metriin. Varmaankin jossain 250 m kohdalla jäin paikalleni ja vain lähetin koiraa kulmiin ja tokalla tai kolmannella lähetyksellä oikealle se sitten eteni riittävästi ja nosti vikan maalihengen. Piilot oli radalla tosi hyviä, kaikki jossain notkossa tai ojassa niin että jäivät melkein maan sisään. Muistaakseni pisteitä tästä 163/170. Ennen tottista ehdin taas uittamaan koiraa, olisi tosin ehkä pitänyt jättää uittamatta, josko se olisi ollut väsyneempi ja pysynyt paremmin hanskassa...

Tottiksen suoritimme ekassa parissa avo-koirakon kanssa. Me aloitettiin paikkamakuulla joka meni heti pieleen... Päästyäni piiloon kurkistin piilon reiästä ja näin että koira seisoo! Sitten odottelin vain että tuomari viittoo minut hakemaan koiran, mutta onneksi se ei siirtynyt ja oli mennyt istumaan joten koko liike ei mennyt ihan nollille. Kun menin hakemaan Riemua se istui niin että sen etujalkojen välissä oli kuollut myyrä! Ilmeisesti se oli siis heti lähdettyäni haistanut myyränraadon ja siirtynyt sen luo, varmaan aatteli että kiva kun palkka täällä odottelee... Liikkeelle lähtiessä se yritti sitten ottaa hiirulaisen mukaan, ihme ettei ollut syönyt sitä jo minua odotellessaan :D Seuraaminen oli huonoa, väljää ja haahuilevaa, hlöryhmä kuitenkin ok. Jättöliikkeistä maahanmenossa jouduin antamaan toisen käskyn, muut suoritti, mutta olisi saanut olla nopeampi. Noudoissa ei muistaakseni mitään hasardeja, eteenmeno suora mutta edisti reippaasti valmistelevassa osassa ja meni vasta tokalla käskyllä maahan. Tottiksesta pisteitä 78 joten eka HK3 oli plakkarissa :D Pisteet jäivät reippaasti 2-tulokseksi, mutta voitettiin kuitenkin piirinmestaruus.

Olihan viikonloppu!