Viime viikolla osuin kahteen kertaan Pipan koulutettavaksi ja sain nipun hyviä vinkkejä omilleni seuraamiseen ja ruutuun, sekä muita seuraamalla ainakin tunnariin.

Torstaina Pipa koulutti Pahojen vuorolla ja katsottiin Riemun seuraamista. Sehän siis poikittaa. Ei ehkä niin pahasti kuin Vinha, eikä ainakaan NIIN pahasti kuin Vinha tuon ikäisenä, mutta josko nyt yrittäisin tarttua asiaan ajoissa. Riemu istuu perusasennoissa suoraan, ja pysähtyy suoraan, mutta lähtee poikittamaan heti liikkeelle lähtiessä. Kokeiltiin selän takaa palkkaamista. Laitoin nameja valmiiksi vasuriin ja vein sen selän taakse ennenkuin lähdettiin liikkeelle. Sitten pari h-i-d-a-s-t-a askelta seuraamista ja jos peppu pysyy koiralla suorassa palkka selän takaa. Tämä tuntui toimivan heti. Lisäksi pitää jatkaa ahkerasti käännöksiä vasemalle. Kokeiltiin myös "väistättämistä" oikealle, ts. koira tekisi pohkeenväistöä sivullani oikealle, mutta en saanut Riemua oikein millään väistämään namikättä sivusuuntaan, se vain kiemurteli paikallaan. Kokeilin samaa vielä kotona molempien koirien kanssa laihoin tuloksin. Sitten myöhemmin tajusin että Vinha osaa kyllä tehdä sivuaskeleet kun vaan seurautan sivuaskeleilla, ja niin ne näyttivät löytyvän Riemultakin. Riemun kanssa voisin kuitenkin koittaa vielä vähän tehostaa takajalkojen käyttöä. Hassua että ne ei tuossa löydy vaikka Riemu käännöksissä käyttää takapäätään paljon paremmin kuin Vinha. Ehkä sekin pitää seuraavaksi opettaa peruuttamaan portaita ylös ;)

Jatkossa pitää keskittyä tuohon Riemun suoruuteen, peli poikki heti kun se poikittaa ja joko peili tai kaveri katsomassa miten ne takajalat menee.

Sunnuntaina sitten Kiltan hallilla parisen tuntia Pipan koutsauksessa. Olipas mukavaa taas keskittyä kouluttamaan pakottamisen sijasta... Vinhan kanssa ensin ruutua. Sen ongelmahan on ettei se löydä ruutua uudessa paikassa tai tutussakaan heti ekalla yrittämällä. Kun on kerran löytänyt menee sitten helposti kauempaakin. Tehtiin ensin läheltä, "heitin" Vinhan varoittamatta ruutuun, ja sehän tarjosi merkille menoa. Uudella yrittämällä ok. Sitten lähetys hallin toisesta päästä, ok. Neljäs lähetys kulmittain, nyt matkalla oli tyrkyllä kaksikin hyppyestettä ja Vinha tietty hyppäsi toisen ja unohti sitten mitä olikaan tekemässä. Uudella yrityksellä tähtäsi taas esteelle, huusin pois ja käännettiin este vinoon. Nyt meni ruutuun. Ohjeeksi sain treenata ruutua pikkuhiljaa häiriötekijöitä lisäillen ja niin että koiralle ei ole ennen ruutuunlähettämistä mahdollisuutta paikallistaa ruutua. Ts. ruutu on hallin toisessa päässä ja treenaan niin että se jää selän taakse kunnes otan ruudun. Lisäksi sitä että otan ruudun heti ensimmäiseksi. Pipa kehotti myös kokeilemaan sitä että jos Vinha ei mene ekalla lähetyksellä ruutuun, pysäytän sen kentälle, käyn näyttämässä missä ruutu on ja vien koiran pois ilman että se saa mennä ruutuun. Ja sit hetken päästä uusi yritys. Yksinkertaistaen siis treeniä, treeniä, ja treeniä...

Paikkamakuussa Vinha meni hitaasti maahan, syynä ehkä sen tiivis kontakti. Yritetään hakea lisää nopeutta nopealla palkalla oikeasta kädestä, ei siis siitä "kontaktinpuoleisesta" vasemmasta.

Toisella kierroksella seuraamista, paikallakäännöksia oikealle ja vasemmalle. Vasen jää vajaaksi ja lisäksi minä käytän tosi voimakkaita vartaloapuja, käännän koiran loppuun käytännössä vasemmalla olkapäällä. Mun itseni pitää siis opetella pitämään kädet kiinni housun sivusaumoissa. Koiralle taas ennen kääntymistä peruutussana jolloin se tietää että nyt täytyy käyttää takapäätä, peruutussanan perään fut ja käännös. Lisäksi paikallakääntymistä 180 ja 360 astetta vasemmalle, tässäkin peruutussana mukaan. Vinhan ahteri pitäisi saada käännöksen ajaksi ylös maasta niin kääntyminen olisi helpompaa. Oikealle käännöksessä Vinha menee helposti liian pitkäksi, muuta siihen löytyi helppo apu: Kun käännyn riittävän rauhallisesti se ei lähde "kaahamaan" ja ehtii pysähtyä oikeaan paikkaan.

Jamin tunnarista jäi mieleen rauhallisemman suoritustahdin  hakemiseen se että opetetaan koiralle tarkka rutiini jolla se käy kapulat läpi. Koira vietiin hihnassa kapuoloille aloittaen aina vasemmasta päästä jonoa ja kun se bongasi oikean se autettiin heti pois ettei se jäänyt jatkamaan nuuskimista. Ympyrässä olevat kapulat laitetaan vadin ympärille jolloin koiran täytyy kiertää rinkiä ulkopuolella eikä se voi mennä kapuoloiden keskelle ja potkia niitä mennessään hajalle.

Ennen Pipan koulutusta tein Riemulle Vappu Alatalon hyppykurssilla opittua korkeuden arviointi hyppysarjaa. 4 estettä joista kolme matalaa agihyppyä  (mulla 15-20-25cm) ja neljäntenä nouseva pk-este. Koiran liikkeellelähtö pumpin takaa. Ensin harjoiteltiin pelkkää agihyppyä (eka kerta Riemulle), sitten agihyppyjä 2-3 sarjassa ja lopulta neljän hypyn sarjaa. Pk-hypyn korkeus: 40-50-60-40-20 cm, ja toisessa sarjassa 50-60-70-50-30 cm. Tein molemmat sarjat kahdesti, ja molemmissa korkeimman hypyn kahdesti, vaikka se ei ole kyllä Vapun oppien mukaista. Riemu kolautti kerran 50 sentissä kun lähdin lähetyksestä juoksemaan sen perään voidakseni palkata sen patukkaleikillä esteen takana, ja toisen kerran ekalla 70 cm hypyllä. Hyppääminen näytti vaivattomalta ja Riemu keksi nopeasti että hyppäämään pääsee tuijottamalla esteiden takana odottavaa namilautasta ;) Sarjojen väliin tein seuraamista ja kävelytin Riemutinta vähän ulkona. Olin itse kuitenkin koko ajan Riemun takan hypyissä joten en nähnyt oliko sillä ennen pk-hyppyä epäröintiä, enkä tajunnut katsoa ottiko se tai montako laukka-askelta se otti tuohon pidempään väliin. Yritänpäs muistaa nämä jatkossa...