Toukokuun 25. päivä korkattiin Riemun kanssa koeura nome-B kokeessa. Paikkana Ylivieska, tuomari Pentti Åman. Koe oli hiekkakuopalla jossa oli penkereitä ja saarekkeita vedessä, uintimatkat lyhyitä. Starttasimme aamupäiväryhmän toisena, ensimmäinen koira ei päässyt hakuruutuun asti, joten hakualue oli "korkkaamaton".

Koe alkoi 1-markkeerauksella, ja me tytöthän missattiin mahdollisuus ykköseen het ekalla lähetyksellä. Lähetyspaikka kuopan reunalla, matkaa veteen pari metriä ja rannassa ryteikköä. Lokki putosi  penkereen taakse niin että koiran piti uida, ylittää penger ja jatkaa uimista linnulle. Riemu oli tarkkana ja näki hyvin, mutta kierroksia oli liikaa ja kun lähetin se singahti rantaan ja kiljaisi eikä mennyt veteen vaan jatkoi rantaa pitkin. Se rynnisti rannassa ja kuikuili veteen kunnes kutsuin sen pois ja lähetin uudelleen. Nyt reippaasti veteen ja suoraviivainen palautus. Sitten siirryttiin ja tuli ohjaus alas kuopan reunaa, pengertä ja ehkä 5 metrin uinti vedessä. Ohjautui hyvin, mutta meni sorsan kanssa maihin ja papaili siellä ennenkuin osasi tulla veteen. Palautti kiertäen. Siirtyminen rinnettä hieman alaspäin, nyt kakkosmarkkeeraus josta toinen heitto ed. ohjauksen paikkaan. Muisti ja haki, mutta jälleen veteentulo linnun kanssa oli vaikeaa ja palautti kiertäen.

Sitten hakuun. Ruutu oli ryteikköistä metsää ja osin heikkakuoppia, jäi vähän epäselväksi kuuluivatko kuopat alueeseen. Takatuuli, eli koiran piti edetä kunnolla löytääkseen riistat. Ehkä tarkoittamatta vaikeutena olivat muiden tehtävien riistat jotka olivat puussa ruudun oikeassa etureunassa niin että niiden haju tuli ruutuun. Riemu lähti ensin reippaasti ja toi pari lintua, mutta jumittui sitten ruudun etukulmaan hajuille. En uskaltanut lähtettää sitä uusiksi kuin kerran kun en ollut ihan varma miten paljon voin haussa ohjata koiraa. Muita koirakoita seurattuani totesin että aika paljon enemmän olisin voinut ohjata ja auttaa koiraa. Hausta tuli lopulta kolme riistaa, mutta kauimmaisille riistoille Riemu ei edennyt, ja tämä yhdessä alun kiljaisun jälkeen pudotti tuloksen nollille.

Seuraava yritys oli reilun kuukauden päästä 29.6. Oulu-Tammela-Kärkölä-Hyvinkää roadtripin varrella Hailuodossa. Nyt tuomarina Petri Tuominen, joka osoittautui oikein mukavaksi tyypiksi :-) Tämä oli ehkä meidän onnistunein yritys, tai voisi sanoa että oltiin varmaankin lähimpänä tulosta. Koe oli metsälammen rannassa, keli kuuma ja metsä tosi kuivaa. Starttasimme aamupäiväryhmän viimeisenä eli 8. Aloitus maaohjauksella. Ohjauksesta viistosti oikealle rantaan tuli seuraavan tehtävän, ykkösmarkkeerauksen riista ja sieltä hajut Riemun nenään. Kun lisäksi lähetin hätäisesti, koira kaartoi linjalta oikealle rantaan. Tuomari kehotti kutsumaan koiran pois ja tokalla lähetyksellä se menikin tarkasti ohjausriistalle ja palautti nopeasti. Perään siis ykkösmarkkeeraus joka tuli aivan vesirajaan, mutta maalle. Ok. Tästä siirryttiin 20-30 metriä rantaan ja tehtävänä kakkosmarkkeeraus. Eka heitto tuli oikealle rantaheinikkoon, toinen vasemmalle veteen. Olin ehtinyt katsoa muutaman koiran, ja olin jo päättänyt että lähetän koiran ensin ekalle heitolle, koska se näytti unohtuvan koirilta sillä aikaa kun ne hakivat tokaa vedestä. Riemu oli hyvässä rintamasuunnassa ja lähti kuuliaisesti hakemaan ensimmäistä riistaa vaikka uidessa hieman kuikuili näkyvillä kelluvaa kakkosta. Se palautti kiertäen maan kautta, mutta lahti oli niin pieni, ettei tuosta voinut paljon moittia. Sitten toinen riista nopeasti ylös, ja ensimmäisestä kymmenestä koirasta ainoa onnistunut kakkosmarkkeeraus olis suoritettu :-D Ja siihen se riemukulku sitte tyssäsikin. Hakualue oli osin rantaheitteikköä/heinikkoa, osin mäntymetsää. Ei ollenkaan vaikea, eikä edes kovin raskaskulkuinen maasto. Riemu oli vähän kuumissaan eikä liikkunut mitenkään liian vauhdikkaasti ruudussa, mutta riistat ei vain nousseet. Se toi 2 lintua, sitten kolmatta tuodessaan pudotti matkalla ja pienellä kehoituksella toi perille. Lopun aikaa se juoksenteli samoja reittejä, ohitti riistaa, laajensi lähinnä vain sivusuuntaan ja lopulta kävi siirtämässä kauimmaista varista muttei suostunut tuomaan sitä eikä edes ottamaan uudellen suuhun vaikka kävimme linnun luona. Tehottoman haun seurauksena tulos jälleen ALO 0.

Ehdottomasti surkein startti tehtiin sitten Hailuotoa seuraavana päivänä 30.6. Tammelassa. Tuomari Veli-Erkki Haataja, starttasimme aamupäivän puolella viidentenä. Koepaikka oli metsää ihan "oikean" järven rannassa. Totesin jo vuoroa odottaessani ettei pikkulikka ole ihan sopivassa vireessä ja niinhän se sitten lähti lapasesta heti ensimmäisen tehtävän, ykkösmarkkeerauksen jälkeen. Ykkönen oli helppo, mutta melko pitkä. Heti lähetyksessä Riemu kiljaisi, eikä pitkä uintimatka suinkaan viilentänyt sen päätä. Ykkösen lähetyspaikalta siirrytiin ohjauspaikalle, ja siirtymisessä koira meinasi jo totaalisesti karata käsistä. Ohjaus tehtiin veteen, pienen saarekkeen kärjessä olevaan kivikkoon. Riemu meni suht suoraan, mutta lähtiessä taas kiljaisi ja papaili hieman rannassa. Palautus, kuten ykkösmarkkeerauksessakin, ok. Sitten jouduttiin vähän odottelemaan että kakkosmarkkeerauksen heittäjä souti esiin saaren takaa. Riemu kävi jo melko lailla kierroksilla, se tuijotti venettä enkä saanut sitä millään käännettyä niin että rintamasuunta olisi ollut otollisempi kakkosen onnistumiselle. Eka heitto tuli veteen oikealle, toinen saareen vasemmalle. Yritin lähettää ensin saareen, mutta kun rintamasuunta oli väärä eikä koiran korvista mennyt enää mikään sisälle, annoin vain luvan mennä ja niinhän tuo valtavan karjaisun saattelemana lähti hakemaan sitä veteen heitettyä lokkia. Nukuin sen sadasosa sekunnin, jolloin mun olisi pitänyt pillittää, sillä saatuaan lokin talteen Riemu kääntyi nopeasti takaisinpäin, mutta suuntasikin saareen. En saanut sitä enää melko ansiokkaasta yrityksestäni huolimatta muuttamaan suunnitelmaansa, ja niinpä se sitten jatkoi lokin kanssa saareen, ahtoi suuhunsa lokin seuraksi myös variksen ja palautti molemmat riistat kerralla. Sangen tehokasta työskentelyä siis, ja melkoinen suoritus tunkea noin pieneen suuhun sekä lokki että varis kumpaakaan rikkomatta... Harmi vaan että tuomari ei tästä oikein tykännyt, vaan kätteli meidät samantein ulos. Ja saattoihan tuo pikkuisen äänekäs työskentelykin vähän avittaa kotimatkan aikaistumista... Voihan pikkulikka! Mutta todennäköisesti se olisi kyennyt vielä huonommin paikallistamaan niitä riistoja hausta kun kierrokset olivat aivan kaakossa, joten ehkä hyvä niin. Mutta myönnettävä on että nyt ihan oikeasti vähän veetutti. Olisi pitänyt jättää koko koe väliin, niin olisi jäänyt päällimmäiseksi tuo Hailuoto. Tai toisaalta, nytpähän en varmasti hairahdu ilmoittamaan tuota nome-kokeisiin ihan lähitulevaisuudessa.