Uskoisin Riemun kinnerkipuilun olevan nyt takanapäin ja uskalsin aloittaa suuntien opettamisen viikonloppuna. Tosin homma sujui siltä niin rauhalliseen tahtiin, ettei olisi kannattanut pelätä sen rikkovan itseään... Olen tehnyt aika vähän kosketuskeppitreeniä Riemun kanssa, joten siihen on saatava paljon lisää massaa ennenkuin kannattaa aloittaa mitään monimutkaisempaa. Tein siis sisällä kosketuskeppiä niin että se oli ensin kädessäni ja sitten vaaputtimessa. Riemulla kesti hetken tajuta homma, ja sittenkin se oli vähän hidas. Sisällä aloitin ensin oikean opettamisen niin että keppi oli vaaputtimessa noin metrin päässä Riemusta ja pentu seisoi edessäni naama minuun päin. Naksu kosketuksesta ja palkka kädestäni, seisoin siis itse paikallani siinä "lähetyspaikalla" ja koira liikkui sivusuuntaan. Kuten muissakin jutuissa, Riemun on äärimmäisen vaikea jättää namit, joten tämä ei ollut mitenkään sähäkkää, jokseenkin sujuvaa kuitenkin. Lisäksi päätin että opetan kuitenkin ensin eteenmenon, sitten vasta suunnat.

Sunnuntaina menin kepin, vaaputtimen ja Riemun kanssa pihalle. Tavoitteena eteenmenon aloitus, sisällä on tähän vähän huonosti tilaa, tai niin luulin. Mulla oli varmaankin jo lähdössä liikaa etäisyyttä sillä pentu oli kovin jähmeä, jäi pari kertaa istumaan ja miettimään aika pitkäksi aikaa ja pari kertaa jopa häipyi paikalta. Eilisten ilmaisutreenien jälkeen onkin selvästi nähtävissä että Riemu häipyy paikalta kun homma käy sen mielestä liian vaikeaksi tai epäselväksi. Tahkottiin siis tuota suoraan edessäni vaaputtimessa olevan kepin kosketusta 2 x 10 toiston sarja ja sitten lopetin. Kepin kosketus on saatava vahvemmaksi ennenkuin lisään yhtään matkaa, täytyy myös miettiä palkkausta.

Tein viikonloppuna suuntia myös Vinhan kanssa. Ensin sisällä: Kaksi keppiä vaaputtimissa, niiden keskellä merkkikartio, etäisyys kartiolta keppeihin vajaa 2 m. Koira seisomaan kartion kohdalle kuono minuun päin, itse seisoin noin puoli metriä kartion edessä. Oletin että Vinha osaa edes vähän suullista suuntakäskyä, olenhan opettanut sille suunnat nomessa. Olin väärässä, ja onhan tämä kyllä ennenkin todettu, Vinha lähtee sinne minne käteni näyttää (onneksi) tuli suusta mitä tahansa. Nyt olin liikkumatta ja sanoin vain käskyn jolloin koira lähti sinne minne sen nenä sattui kulloinkin näyttämään. Back to basics siis, vasen keppi pois (jätin vaaputtimen) ja toistoja oikealle. Koira siis tarjosi minusta katsottuna oikealla olevan kosketuskepin koskemista ja liitin siihen käskyä oikea. 20 toiston jälkeen aloin sanoa väliin top-käskyjä tai ei käskyä ollenkaan. Aika pian, mutta homma oli myös aika selvä Vinhalle. Sunnuntaina sama juttu pihalla. Asetelma sama, mutta vaaputtimet noin 3 metriä merkistä. Päätin ensin katsoa toimiiko merkkikäsky, ei toiminut kun tarjolla oli useita kohteita. Vinha tarjosi vaaputtimen ja merkin kiertämistä kuten olen opettanut sille kahden ämpärin kanssa laatikkopistoja treenatessani... Vaaputtimet siis pois ja pelkän merkin treenausta, meni kivasti. Välillä V ajautuu vähän kauas merkistä, täytyy miettiä pitäisikö tälle tehdä jotain. Sitten vaaputtimet takaisin ja lauantain sisätreenin tapaan oikean treenausta. Kun toistojen määrä kasvoi Vinha alkoi tarjota kepin kiertämistä koskemisen sijaan. Jännä että kiertäminen on niin vahva vaikka sitä on loppujen lopuksi tehty aika vähän, varsinkin kepin koskemiseen verrattuna. Täytyy olla tarkkana että V koskee keppiä, muuten se tulee taatusti tekemään sitten joskus EVL:n kokeissa ohjattua kapulan kiertämistä...

Välissä tein myös Voiman kanssa kepin koskemista, se on sitten nopea, ja hoksasi vaaputtimessa olevan kepin todella nopeasti. Kunpa se ei vaan ottaisi namia niin että puree samalla sormia, pakkasessa tekee melko kipeää... Tein myös sivulletuloja, olivat paaaaljon huonompia kuin sisällä. Sisällä tehtiin lauantaina maahanmenon ja sivulletulon erottelua. Pikkuisen mentiin turhautumisen rajalla, mutta sujui hyvin. Poika on nokkela