Tänään testattiin taimiksen maastossa rinkulamarkkeeraustreeniä. Idea on, että heittäjä seisoo paikallaan ja heittää ympyrän keskipisteeseen kun koirakko siirtyy ikäänkuin ympyrän kehällä. Heitot tulee siis samaan paikkaan, mutta koiran paikka vaihtuu joka heitolle. Meillä heitot tuli auraamattomalle tielle, jossa ne ei hautautuneet hankeen ja dami jäi helposti koiran löydettäväksi kunhan se vain osasi maaston pienistä korkeusvaihteluista häiriintymättä juosta oikeaan paikkaan ja riittävän pitkälle. Toimi Riemulle erittäin hyvin! Sen ongelma markkeerauksissa on osin itseluottamuksen puute, ja tämä treeni näyttäisi kasvattavan juuri koiran itseluottamusta. Liikuin koiran kanssa pääosin metsässä, muutama kerta oltiin sorakuopan pohjalla  niin että koira ei nähnyt heittoa ihan loppuun saakka ja sen piti juosta rinnettä ylös. Hidastimena raskas suojalumi. Yhtään kertaa Riemu ei markkeerannut liian lyhyeksi ja 6 kertaa 7:stä dami löytyi heti. Pari vähän huonoa otetta, piti damia liian päästä. Yhtään kertaa ei vinkaissut lähdössä eikä aikonutkaan karata heittoon.

Kolmen koiran treenin mittaisen tauon jälkeen otin vielä linjaa hillitysti motivoituna metsän läpi ed. treenin heittopaikkaan, venytin matkaa pikkuhiljaa. 3 noutoa oikeen priimasti, neljännellä lähetys tuli niin että Riemun piti ylittää kaksi tienpenkkaa ja se juuttui heti ekaan penkkaan. Rupesi kaivamaan jotain ja näytti ihan siltä että penkasta löytyy varmuudella dami, pallo tai jotain muuta kivaa. Ei löytynyt, ja sain sen lopulta penkan yli niin että Saija näytti damia ohjauspaikasta. Mystinen juttu, mutta muuten olen oikeen tyytyväinen!

Hitsi, minähän alan olla ihan todella olla nome-kärpäsen purema, malttaako sitä kesällä oikeen pk-juttuja treenataakkaan ;)