Melko pitkä tauko on jäänyt treenimuistiinpanojen kirjoittamiseen, yritän koota tärkeimmät ylös aloittalla helpoimmasta eli Riemun jälkitreeneistä.

Pohdittuani asiaa puoleen ja toiseen olen päätynyt siihen, että välittämättä metsän kutsuhuudoista ja asfaltin vaikeasta saavutettavuudesta, pyrin tekemään Riemulle jäljestyksessä pohjat asfaltilla/kovalla pinnalla. Syynä se että noutajalle tuntuu olevan monen muunkin kuin minun mielestäni todella luontaista ajaa jälkeä kauniisti sanottuna "laajasti ja vauhdikkaasti" mikä taas tekee vaadittavan tarkkuuden saavuttamisen kasvillisuutta sisältäville pinnoille tehtyjä jälkiä ajamalla ja koiran menoa rajoittamalla melko työlääksi. Päätin myös että pyrin tekemään Rieumulla jälkipohjat tämän loppukesän ja syksyn aikana niin, että ensi keväänä päästäisiin metsään. Siispä, suihkupullo kauniiseen käteen ja Natural Menuta pilkkomaan.

Jälki 1 tuli tekaistua toukokuulla, jäljet 2, 3 ja 4 tein 19.7. Prisman pihalle. Namien etäisyys kämmenen leveys ja jälkien pituus ehkä 5 metriä. Riemutin ryysi ja söi ehkä yhden kolmanneksen nameista.

Tähän väliin jälleen pähkäilin mitä tekisin, mutta Keijo Rautasen jälkikurssilla nuorien/aloittelevien peltojälkiä seurattuani varmistuin asiastani ja sunnuntaina 31.7. tein Jänismaan varaston pihalle helteessä kaksi jälkeä, jäljet 5 ja 6. Näillä Riemu meni jälleen aika vauhdikkaasti, mutta jotain edistystä oli kuitenkin havaittavissa. Tein tuolloin lisäksi kokeeksi yhden jäljen lyhyelle nurmelle. Laitoin joka askeleeseen yhden namin, tallasin askeleet peräkkäin ja sijoitin namin jokaisen askeleen kärkeen. Natural Menun palat upposivat aika syvälle nurmeen. Riemu söi alusta ehkä yhden namin, sitten se yritti ryysätä jolloin estin sitä pitämällä valjaista, Riemu söi taas yhden, ryysäsi jne. kunnes se lopulta vain istui kun ei ymmärtänyt mitä pitäisi tehdä. Perinteinen peltojälkitreeni ei siis vaikuttanut ainakaan noin alkuun sen kohdalla yhtään toimivammalta kuin Vinhalla.

3.8. tein Rauniksen parkkipaikalle rauniotreenien jälkeen jäljet 7 ja 8. Jälleen namien etäisyys kämmenen leveys ja jälkin pituus 5-10 metriä. Jäljille mentiin jälkeen melkoisella vedolla, mutta nyt Riemu malttoi vihdoin syödä nameista suurimman osan, arvion mukaan jäljille jäi noin 20 prosenttia nameista, joten seuraavalla treenikerralla voisin jo kasvattaa namien etäisyyttä toisistaan!! Seuraavat jäljet oli tarkoitus tehdä tänään kaupunkireissulla, mutta kaatosade yllätti meidät ja tein lopulta kotiin päästyäni ja sateen tauottua neljä jälkeä hiekkatielle kotipihaan. En kasvattanut nyt namien etäisyyttä, koska alusta vaihtui. Riemu söi osin namit tosi tiuhaan, mutta kun näköapua ei ruskeilla nameilla hiekkatiellä ole kuten asfaltilla, se ajautui välillä jäljiltä noin 30 senttiä sivuun ja ohitti tällöin  jokaisella jäljellä vajaan koiran mitallisen nameja syömättä. Tämä enkä eteilisi sitä että se käyttää jo nenäänsä, eikä vain syö jonossa olevaa ruokaa. Lisäksi se jäljesti namijäljen päätyttyä tosi tiiviisti mun "paluujäljen" nurmikolla