Viimeisellä lomaviikolla tehtiin tyttöjen kanssa taas etelänkierrosta, aloitus pe-la 12.-13. päivä Iitistä, jossa oli kouluttamassa Tineke Antonisse-Zidja Hollannista. Hän on jo eläkkeelle jäänyt entinen ammattikouluttaja jolla on paljon kokemusta monenlaisten metsästyskoirien kouluttamisesta (noutajat, spanielit, seisojat). Olin kuunteluoppilaana kaksi päivää ja tein 17 sivua muistiinpanoja (puuh!!), yritän saada muistiinpanot puhtaaksikirjattua tänne lähiaikoina. Yövyin tietysti Peippolassa. Sitten seuraavana keskiviikkona Kangasalle Tommyn ja Jaanan luokse pähkimään ilmasujuttuja kera Kirsin & Maurin ja Halikon kautta edelleen mökille odottelemaan sorsastuksen aloitusta.

Mutta ennen sorsastusta ehdin treenata nomea useampana päivänä. Porukoilla tein Riemun kanssa pilli-istumistreeniä sekä pari lähihakua metsässä. Olen vihdoin päättänyt että opetan Riemun istumaan pillistä, ja homma sujuikin aika kivasti. Ensin 4-5 kertaa istu-naks-palkka. Sitten istu sanan eteen pillipysäytys ja minilabradorini tälläsi heti pepun maahan. Ja uudelleen, ja uudelleen. Oho, ehtiköhän meidän reipas kasvattaja opettaa tämänkin pennuille ennen luovutusta?? Sama liikkeestä, jäin polkemaan paikalleni kun annoin käskyn. Sitten pikkuisen etäisyyttä, samalla tekniikalla kuin maahanmenon kanssa. Eli heittelin nameja kauemmaksi, pari kertaa naksu kun Riemu söi heitettyä namia, sitten naksun sijaan pillikäsky heti kun nami ehti kadota suuhun ja kuono alkoi nousta. Palkkanamin heitin taakse ja heti perään jälleen uusi vihellys. Tätä ehdin tehdä kahtena iltana.

Lähihakupillitystä olen tähän mennessä opettanut vain nameilla. Eli olen heitellyt maahan kourallisen ruokaa, kutsunut Riemun paikalle, laittanut sen istumaan namipaikan viereen ja sitten kädellä ohjannut etsimään nameja. Niin kauan kuin syötävää löytyy ja koira on pysynyt oikealla alueella olen pillittänyt lähihakua. Nyt tein Tineken opettamalla tavalla, samalla tyylillä jolla olen tehnyt kyllä lähihaun opettamista Vinhallekin aikaisemmin. Eli jätin koiran istumaan, piilotin pentudamin ja tennispallon muutaman metrin etäisyydelle koiran nähden (kaivoin esineet suon reunassa rahkamättäisiin paikkaa laajemmin samalla hajustaen), lähetin koiran eteen ja kun se tuli oikealle alueelle ja laittoin nenän alas aloin pillittää. Ensimmäisellä kerralla ei mennyt ihan putkeen. Riemu löysi pentudamin tosi nopeasti, mutta ei tuonut sitä vaan jatkoi pallolle ja onnistui tokikin haalimaan molemmat suuhunsa yhtä aikaa... Onneksi sitä ei haluttanut juosta kauaksi suu täynnä dameja, joten rauhallisesti keskeytin sen hommat ja piilotin damin&pallon uudelleen, tällä kertaa aika paljon paremmin. Nyt meni jo ihan kohtuudella, dami löytyi ensin ja palautui hyvin, pallon etsinnässä Riemu lähti vähän laajentamaan aluetta mutta ei niin kauas kuin olin hiljaa mielessäni epäillyt. Se "irtosi" vain noin 5-10 metriä alueelta. Kolmas kerta meni suunnilleen samoin.

Lahdenvainiossa tehtiin sitten perjantaina markkeerauksia pellolle ja veteen. Vihdoinkin , sillä jotenkin epähuomiossa koko markkeeraukset on jääneet Riemun kanssa tekemättä. Sille on heitetty vain pihalla ja hallissa talvella jolloin etäisyys oli ehkä 5 m ja dami jäi todella näkyville. Kesällä on kotona tehty kerran. Eikä noita Vinhallekaan liikaa tule tehtyä... Aloitettiin pellolta. Ensin Riemulle pelkkiä ykkösiä, jälleen Tineken opit muistissa. Tavoitteeni on ensin pidentää odotusaikaa ykkösheitoilla ja sitten vasta ottaa kakkosia. Samu seisoi itse pellon saarekkeessa ja heitti saarekkeen molemmille puolille seisoen ensin tuulen alapuolella, sitten yläpuolella. Etäisyydet vaihdellen 30-35 metriä, heitot tuli sänkipellolle. Jouduin pitämään Riemun varmuuden vuoksi taippariotteessa hihnassa, jottei se lähtenyt heittoihin. Paikalla pysyminen heittojen aikana on meillä todella vielä harjoittelematta, ja Riemu on niin pehmeä etten haluan joutua huutelemaan sitä takaisin jos se lähtee heittoon. Muutoin meni aika kivasti. Osalle Riemu juoksi suoraan damille, osassa noin 5 metriä viereen. Lyhyeksi sillä ei markkeeraukset juuri jääneet, virhettä tuli lähinnä sivusuunnassa. Ekakierroksella Riemulle 5 heittoa, välillä otin Vinhan, sitten vielä 3 heittoa.

Vinhalle pellolla kaksi kakkosmarkkeerausta samoihin paikkoihin kuin Riemun ykköset, saarekkeen molemmin puolin. Ekalla lähetin Vinhan nostamaan ensin ekan heiton, sitten annoin sen valita ja tokalla lähetin ensin tokalle heitolle. Sitten vaihdettiin paikkaa niin että Samu seisoi pellolla ja heitti molemmile puolilleen. Tähän myös kolme kakkosta. Nyt tokalla tuli iso töppi. Haettuaan ensin tokan heiton Vinha katsoi lähetyksessä ekan suuntaan, mutta lähti kuitenkin tokalle ja olis missannut ekan. En ohjannut, annoin pyöriä tyhjää hetken, otin pois ja heitettiin uudet. En ollut varmaankaan itse tarkkana koiran kropan suunnasta lähetyksessä, tässä olisi ollut hyvä olla kaveri selän takana. Muuten Vinha muisti paikat hyvin ja juoksi melkein metrilleen oikin. Sen tyyli tuntuu edelleen olevan "täysiä kunnes huomaat damin, sitten liinat kiinni ja ympäri", yllättävän nopeasti se pysähtyy täydestä vauhdista... Sillä millä puolella tuulta heittäjä oli, ei ollut merkitystä. Harjoitusta tarvisisi siis tämänkin jotta meidän yhteistyö sujuisi paremmin. Koirahan on kyllä hyvä markkeeraaja.

Illalla tehtiin molemmille tytöille vesimarkkeerauksia. Ensin Vinha, jotta Riemu ei tiennyt mistä on kyse ja pysyi hiljaa mökissä... Samu heitti veneestä ykkösen, sitten kakkosen, sitten ykkösen ja Vinhan palauttaessa laittoi toisen heiton paikkaan damin jolle lähetin ohjauksena. rantaleppien katveesta heitot näkyi yllättävän hyvin ja Vinha ui suoraan. Ja SE PALAUTTI KAIKKI MULLE KÄTEEN!!! Hämmentävää, mutta totta Ekalta heitolta Vinha meinasi oikaista rantaan minua ennen, mutta pienestä kutsusta muutti suuntaa. Kakkoselta se oikaisi rantaan, mutta palautti silti pudottamatta käteen. En uskalla toivoa että tuo jatkuisi, mutta onhan se kiva että edes kerran kesässä... Ohjaus meni muutenkin sangen hienosti.

Sitten Riemu, sille neljä ykköstä. Ensin veneen molemmin puolin, mutta heitot tuli niin vinoon että kiusaus oikaista rantaan kasvoi tokalla liian suureksi. Sitten vielä kaksi ykkösheittoa niin että linja oli melko suora rannasta damille. Näistä tokalla maltoin peruuttaa palautusta odottelemaan rannasta pari metriä. Näpsäkästi meni ja kaikki palautuin pudottelematta käteen. Etäisyydet ei olleet pahoja, enkä 10 metriä.

Mökillä Riemu treenasi Voiman kanssa myös veneessä oloakäymällä meidän kanssa verkoilla. Ekalla reissulla se putosi veneestä sättäyksen saattelemana het laiturilla, vaikka illalla saareen tulo olikin sujunut ongelmitta. Lisäksi se ekaa verkkoa nostettaessa äkkäsi seuraavan kohon ennen minua ja hyppäsi varoittamatta sitä hakemaan. Onneksi ymmärsi päästää irti heti kun naru kiristyi... Loppumatkan ja seuraavan aamun verrojen laskureissun olin tarkempi kohojen kanssa, mutta tuolloin Riemu hyppäsi veneestä jälleen varoittamatta ihan muuten vaan... Kolmannella pysyi sitten koko matkan veneessä ja osan matkaa makaili hienosti veneen pohjalla. Lisäksi uitettiin noutajat saareen pari kertaa mantereelta tullessa, salmen ylitys on noin 30 metriä. Riemu teki varsinkin tokalla kerralla todella tyylipuhtaan hypyn rannassa olleen veneen perästä veteen. Jalat kropan alla niin ettei pää uponnut veteen tullessa ja koira pääsi heti vauhtiin. Muiden lajien puutteessa tuosta voisi tulla vaikka vepe-koira

Lauantaina alkoi sitten sorsastus. Ei mitään suurta härdelliä, kaksi hyvin helppoa noutoa vedestä Vinhalle. Sitten etsittiin yhtä Telkkää joka olikin sukeltanut, ja illalla yhtä Heinuria joka haisi putoamispaikalla, mutta ei löytynyt. Tuo heinuri jäi vaivaamaan mieltä, joten sunnuntaina menimme uudelleen tarkistamaan mahdollisia kaislikoita joihin se olisi voinut jäädä. Ja sieltähän se nousi reippaana siivilleen. Vinha ajoi sen ylös vielä toistamiseen jolloin isäntä oli tarkkana. Sitten haettiin, minä ja isäntä tiedettiin jälleen sorsan paikka koiraa paremmin, soudettin väärälle puolelle järveä ja ihmeteltiin miksi koira ei irtoa kaislikkoon... Lopulta palattiin sitten saaren kautta oikeaan rantaan ja sorsa löytyi. Olipa mukava saada koiralle nouto pitkän työn päätteeksi, käytiin kaislikoita läpi kokonaisuudessaan yli tunti.