Voi mikä päivä. Aamu alkoi järkyttävällä puhelinsoitolla. Oli juuri päässyt töihin kun treenikaverini ja ystäväni soittaa aivan shokissa, hänen 6 vuotias malinoisuroksensa valmis pk- ja pelastuskoira, meidän toinen hälykoiramme, oli kuollut aamulla vatsalaukunkiertymään. Aivan varoittamatta, vielä yöllä kahdelta koira oli ollut aivan normaali. Ihan hirveä tapahtuma meille ihmisille ja järkyttävä tuskallinen kuolema parhaassa iässä olleelle koiralle. Työnteko ei oikein sujunut, kymmeniä ellen jopa satoja kertoja olen ollut Pommin hakuttavana ja aina sen nenään on voinut luotaa. Samalla tiedän itse tarkasti miltä tuntuu menettää varoittamatta nuori koira tai 5-6-vuotias koira jonka koulutuksessa on nähty paljon vaivaa, mutta työn hedelmät jäävät saamatta.

Iltapäivällä ennen kahta tuli sitten hälytys etsintään. Ensimmäinen "oikea" etsintä täällä asuessa, edellisistä olemme päässeet kerran alueelle ja kerran saaneet peruuntuneen esihälytyksen. Tulin paikalle muuta koiraryhmäämme myöhemmin ja lähdin maastoon ketjun johtajana. Ketjussa oli järkevää väkeä ja oli mukava huomata että homma sujui vielä melkein rutiinilla. Vähän tarkemmin olisin voinut kirjata kadonneen tietoja ylös ennen maastoon lähtöä. Etsintä päättyi ennen kuutta löytöön.