Vielä yksi treeni täytyy kirjata muistiin että saan kiinni viime viikolla etelässä tehdyt jutut. Lauantaina mentiin pienen LUPilaisporukan kanssa Peikontielle, Vinhalle jälleen jälkeä ja Riemu sai treenata nenän käyttöä nyt ihmisten etsimisen muodossa.

Riemun treeni oli ensin. Kaksi maalinaista ja yksi maalimies piiloutuivat yksi kerrallaan metsään ja Riemutin sai heti palkan löydettyään. Tietysti, ilmaisuahan se ei vielä osaa. Olin jokin aika sitten hyvin puritaani hakukoiran kouluttamisen kanssa; Ensin ilmaisu, vasta sitten otetaan mukaan etsimistä. Matkan varrella olen kuitenkin oppinut että koiran hajuaisti kehittyy sen mukaan mitä se haistelee, ts. sen tyyppiset "haistinsolut"  joille nenällä on paljon käyttöä, lisääntyvät. Erityisen suuri merkitys on sillä mitä koira haistelee pentuna ja nuorena. Koska rullailmaisun kouluttamisessa menee vähän kauemmin kuin haukkumisessa, ainakin minulla menee, en halua hukata noita arvokkaita pentuaikoja, vaan haluan että pentu haistelee ihmisen hajua ja samalla oppii myös selvittämään hajun kulkua jo silloin. Lisäksi Riemu on luonteeltaan aika pidättyväinen, joten haluan myös vahvistaa sen halua mennä löytämänsä ihmisen luokse nyt kun se on nuori. Ja ruuallahan se käy Riemun tapauksessa helposti Vähemmän pidättyväisen koiran kanssa olisin ehkä varovaisempi siinä miten paljon käytän nk "suorapalkkausta".

Riemu siis etsi kolme maalihenkilöä, mutta ennenkuin se pääsi etsimään piti rauhoittua hihnassa, tulla sivulle ja istua siinäkin hetki paikallaan ja pitää kontakti. Tämä ei ollut ihan helppoa, sillä Riemu näki kun ihmisiä hävisi metsään (ei ollut tarkoitus, mutta auto oli vähän tyhmässä paikassa) ja into perään oli sangen suuri Asetuttuaan Riemu sai luvan mennä, ja vauhtia löytyi. Yllätys yllätys, se irtoaa melko kauas (noutaja mikä noutaja ), eikä juuri kaipaillut minua suorittaessaan etsintää. Lisään siis hallintaa mukaan myös jatkossa ja myös maalihenkien välillä. Ja jatkan vähän tarmokkaammin ilmaisutreenejä...

Vinhalle Pete tallasi kilometrin pituisen jäljen. Sen vanhettua reilun tunnin Kirsi teki harhan ja kokonaisuutena jälki oli n. 3 h vanha. Jäljennosto melko lyhyeltä matkalta (n. 40 m) tien viertä, ennen "oikeaa" jälkeä Vinha reagoi johonkin, mutta ei jatkanut sitä pitkästi, muuten ok. Pete oli mennyt välillä aika hauskoista paikoista, joten mun luottamusta koiraan testattiin pikkuisen. Jälki oli tallattu gepsin kanssa, mutta gepsi oli perässä tulevilla Marjutilla ja Kirsillä, minä menin sokkona. Ensimmäisen esineen jälkeen tuli pieni hukka, noin 10 metriä mentiin ohi jäljestä, sitten Vinha teki oma-alotteisen lenkin takaisin jäljelle, tutki sitä tarkkaan ja jatkoi oikein. Viidestä esineestä 4 nousi varmasti, mutta yksi jäi kosteikko-ryteikköön. Siinä tuli jonkin verran myös pyörimistä, Vinha puski läpi pusikoista ja mun oli vaikea pysyä perässä. Tässä kohtaa mentiin oletettavasi vähän jäljen sivussa ja muovinen neppisauto jäi metsään Muuten pysäyttelin Vinhaa pariin kertaan ja kertaalleen kutsuin sitä takaisin. Hyvin tuo kestää "häiriköinnit", mutta mun pitäisi olla tarkempi ja selkeämpi siitä milloin annan sille luvan jatkaa. Harhaa lähestyttäessä tuli sitten uusi oivallus: Kun pyysin Marjutia sanomaan milloin lähestytään harhaa, Kirsi totesi että "meneehän se nyt sen harhan yli kun on jo monta kertaa jäljestäessään ylittänyt mun jäljen". Ja totta, tarkistellessaan ja pyöriessään Vinha oli tietysti ylittänyt myös meidän perässä tulijoiden jäljet moneen kertaaan. Eikä se sitten ollut ollenkaan lähdössä harhalle, en tarkkaan edes tiedä missä kohtaa mentiin yli. Eli, ei ehkä ole viisasta ottaa harhantekijää kävelemään perään jäljelle... Lopussa piti olla maalimies, mutta oli ohjeistanut Peten vähän huonosti ja hän oli merkannut paikan itselleen kun jälki oli 1 km pitkä, ei ihan loppuun, eikä sitten löytänyt ihan jäljen päähän. Mutta eipä tuolla ole väliä, tärkeintä että jälki ja harhan ylitys menivät hyvin Ja sääli ettei PEJÄ-kokeita ole tarjolla ennen elokuun puoliväliä