Vinha ontui pikkuisen toista etujalkaansa sunnuntaiaamuna, joten kun iltapäivällä ehdin puuhastelemaan koirien kanssa otinkin mukaani vain nuorison ja jätin Vinhan lepäämään.

Ajoin Houraatiin ja tein ensin Riemulle sen ensimmäiset sorajäljet. ts. hiekkatiejäljet. Olen vähän liian aikaisessa siirtymisen kanssa, pitäisi tehdä ensin pidemmällä namivälillä asfaltilla ja siitä vaiheittain siirtyä soralle, mutta toisaalta asfaltilla olen tehnyt jo vähän liian helppoja ja tuota hiekkatietä on mielin määrin tarjolla paljon lähempänä kuin asfalttia. Tein ensin kaksi lyhyttä jälkeä, namit n. 10-15 cm välein. Riemulla oli jälleen hirveästi intoa kun otin sen autosta enkä saanut sitä kuljetettua jäljen alkuun mitenkään rauhallisesti saati löysällä liinalla... Aloitus oli siis melko "voimakas", pidin liinasta vastaan ja myötäsin sitä tasaisesti niin että lopulta minulla oli vain "tuntuma". Riemu meni vähän turhan nopeasti mutta keskittyi kuitenkin. Se söi pätkittäin melkein kaikki namit ja välillä jätti pätkiä kokonaan syömättä. Ekalla jäljellä nosti pään kerran ylös, pyörähti ja jatkoi. Tokalla piti pään alhaalla tiiviisti koko matkan. Sitten vein koiran autoon, tein vielä kolmannen jäljen jäljellä olevilla frolicin paloilla ja ajettiin se. Tämä kolmaskin jälki meni ihan hyvin, mutta namiväliä ei voi vielä seuraavalla treenillä pidentää.

Sitten kaivoin esiin sienen, narun ja veripullon. Olin laittanut pulloon noin 2 dl verta ja saman verran vettä, sieneen imeytin ehkä 1,5 dl tästä, joten verta oli ihan liikaa. En ole koskaan nähnyt kenenkään tekevän verijälkeä, mutta arvelin etten ihan hirveän pieleen voi sitä tehdä, eikä koira rikki mene vaikka verta olisikin jäljellä turhan paljon. Jäljen alkuun puristin sienestä pienen veriläntin, sitten vaan vedin sientä perässä. Jäjen pituus oli 200 m, siinä oli 2 kulmaa ja 2 tien ylitystä ja välille tein yhden "makauksen" eli puristin taas sienestä vähän verta. Ajoin jäljen heti tuoreeltaan. Voima oli piippaillut autossa Riemun treenin ajan mutta tuli ulos rauhallisena. Johdattelin sen jäljen alkuun ja se nuuskikin kiinnostuneena maata ja lähti etenemään jälkeä, jatkoi n. 10 metriä ja olisi sitten mennyt jäljestä sivuun. Pysähdyin ja sitten ihmeteltiin. Hetken päästä näytin Voimalle uudelleen jäljen kohtaa ja se jatkoi jäljestystä. Edettiiin 20 metriä ja jälleen mietiskeltiin. Nyt en enää auttanut, odottelin vaan, ja kun Voima alkoi uudelleen haistella maata kehuin ja se lähti jatkamaan jälkeä. Sama toistui vielä kaksi kertaa. Itse jäljestys oli rauhallista, reipasta kävelyvauhtia löysähköllä liinalla. "Makaukseen" Voima ei reagoinut. Täytyy vähän selvitellä miten ne pitäisi oikeasti tehdä... Jäljen päässä oli pieni purkki hirvenlihaa. Voima haisteli sitä ensin vähän epäluuloisena mutta söi kuitenkin tyytyväisenä purkin tyhjäksi. Jatkossa sinne voisi laittaa sorkan ja mahdollisuuksien mukaan käyttää hirven verta naudan veren sijaan.

Leppoisasta menosta tuli ihan mieleen jäljestäminen Ilon kanssa. Sehän eteni reipasta kävelyvauhtia niin että saatoin tulla perässä löysän liinan kanssa. Mutta epäilen että kunhan Voima alkuhämmennyksestä tointuu saattaa meno vähän vauhdittua. Tässä oli sille aika monta uutta juttua, sen hommat kun ovat perustuneet itsenäiseen tekemiseen ja jäljellä täytyy kuitenkin tehdä yhteistyötä ohjaajan kanssa.