Torstaina iltalenkillä Peippolassa nähtiin jäljen treenaajia pitkän lenkin varressa kalliolla, joten häiriöjälkien toivossa menin perjantaina aamupäivästä tallaamaan Vinhalle jäljen samaan maastoon. Oli melko lämmintä, +23 kun tallasin ja + 25 kun ajettiin jälkeä. Jäljen pituus 1,4 km, ikää 2,5 h, keppejä 6 kpl, ekan ja vikan alla ruokapurkki. Jäljennoston tein pienessä notkossa, jana metsätien suuntaisesti mutta 50 metriä tieltä metsässä. Vinha lähti liikkeelle normi vauhdilla, mutta ei edennyt suoraan vaan tarkisteli jotain (muita jälkiä?) useamman kerran molempiin suuntiin. Oikean jäljen nosti varmasti ja lähti empimättä oikeaan suuntaan. Alun 100 metriä meni hyvin, mutta sitten lähdettiin menemään ainakin gps:n mukaan reippaasti jäljen sivussa ja ilmeisesti ohitettiin (??) ensimmäinen keppi ja purkki. Eka kulma ok, seuraava, jonka olin tehnyt heti polun ylityksen jälkeen metsätien suuntaisesti vasemmalle alle 5 metriä metsätiestä, tuotti ongelmia. Ja olihan se ehkä hankalakin, sillä heti kulman jälkeen tuli jälleen saman polun ylitys uudelleen ja kulma oli melkein piikki. Tässä haettiin jälki uudelleen ennen kulmaa ja sitten jatkettiin, mutta heti kohta V oli jälleen ulkona jäljeltä. Pienellä avustuksella jälki nousi uudelleen ja saatiin toka keppi ylös. Sitten pientä haparointia ojan pohjalle sammaleeseen tekemässäni kulmassa, mutta tarkistuksen jälkeen ok, suoraan, kivien välistä, hyvä paluuperäntarkistus kivelle jonka päällä olin istunut, kulman tarkistus ja pientä parannusta. Sitten tultiinkin hakkuulle joka oli aika vaikea kulkea, ja ekassa ojan ylityksessä jälleen ulos jäljeltä oikein huolella  Avustuksella uusi nosto, mutta haparointi jatkui edelleen ja kaksi keppiä jäi matkalle  Ihan järkyttävää haahuilua suorastaan, melkein pahempaa kuin ekoilla jäljillä viime kesänä. Lopussa olin kulkenut pienen matkan pururataa, ylittänyt sillan ja kääntynyt siitä kuusikkoon. Vinha jäljesti pururadalle, mutta oli jälleen liki hukassa ja haki jälkeä ojasta sillan alta. Sillasta selvittyämme sentään löytyi keppi ja loppupätkällä ollut isännän tekemä harha aiheutti vain pientä härdelliä. Vinha tarkisti sitä noin 20 metriä mutta palasi oma-alotteisesti oikealle jäljelle. Loppukaan ei ollut kovin kaunista, mutta pysyttiin sentään jäljellä. Viimeinen kulma, nyt 10 metriä ennen tietä, tien suuntaisesti, meni hyvin ja viimeinen keppikin sentään löytyi. Lopetettuamme palasin kiertäen takaisin jäljen alkuun ja yritin etsiä ekaa purkkia ja keppiä. Vinha löysi kaksi erilaista sukkaa, mutta oma koiranpurkkiruualla täytetty, siis voimakkaasti ruualle haiseva purkki ja keppi sen päällä eivät löytyneet. Ei gepsillä eikä koiran nenällä. Sukista päätellen edellisen illankaan jäljestykset eivät olleet menneet ihan putkeen ;) ja vahvasti epäilen että joku oli päivällä käynyt löytämässä meidän purkin ja jäljen ennen meitä. Jäljen alkupätkä oli nimittäin riskillä tehty hyvin lähelle metsätietä jota taas käyttää jokunen muukin ulkoilija ja koiran ulkoiluttaja. Tiedä häntä, vaihtoehtoisesti mun koira ei osaa tai jostain syystä pysty enää jäljestämään likikään sillä tasolla millä luulin sen jo olevan