Ehkä vähän tiistain kyykysjahdin aloitusta ajatellen kävin maanantaina tekemässä Vinhan kanssa ohjaustreeniä. Sunnuntain labradoriderbyn innottamana tein ensin ”häiriötä” pellonreunan pusikkoon. Tosin derbyn/mestaruuden ohjaukseen verrattuna melko lailla laimeammin  Heittelin siis kolme damia puskaan näyttävästi ja vähän vaakuin… Sitä ennen olin vienyt kaksi damia paljon vaisummin kahteen eri töppäreeseen pellolla. Töppäre A oli kohtisuorasti hakupusikkoa vastaan ja töppäre B puskasta katsottuna noin kello kahdessa. Lisäksi olin jättävinäni tennispallon ojan varteen A:n lähetyslinjalle. Eka lähetys menikin sitten pipariksi sillä Vinha tarkertui tuohon ojanvarren tennispallohäiriöön, ajautui vasemmalle ja kutsuin sen kokonaan pois. Uusi lähetys ok, sitten lähetys B töppäreeseen, uusi lähetys kauempaa A:lle, ja kolmas lähetys A:ta kohti, pysäytys ojan jälkeen ja siitä kääntö oikealle B:lle. Muuten ok, mutta noutaessaan ekaa damia A:lta Vinha jäi hetkeksi etsimään dami suussa. Ja liekö se osaa laskea että A:han oli viety vain kaksi kun pysähtyi niin hyvin pilliin kolmannella sinne suuntautuneella lähetyksellä

Lopuksi sitten minihaku pusikosta, damit olivat niin pienellä alueella ettei tuota nyt oikein kunnon hauksi voinut kutsua. Lähetin joka kerralla vähän kauempaa ja ekana tuli – tietysti  - Vinhan rakas piisaminkarvalla päällystetty dami. Ilmeisesti pusikko ei ollut ihan helppo, sillä V joutui hakemaan joka kerta aika pitkään, mutta kaikki nousi kuitenkin.

Tiistaina kyyhkystyksen aloituksessa olikin sitten kovin hiljaista. Aamulla kolme noutoa joista kaksi tosi helppoja 20 ja 50 metrin päästä passipaikalta. Kolmas oli sitten pudonnut suohon kivenä suoraan lennosta. Keli oli hyvin tuuleton joten haju ei ilmeisesti liikkunut ja V meni ensin ohi riistasta (!!!). Etsimme noin 100 metrin kaistaleen ja takaisin palatessa vasta kyyhky löytyi. Iltapäivällä yksi mahdollinen pudotus kauas metsään. Käytiin etsimässä sitä aika laaja alue, Vinha irtosi Vinhaksi melko huonosti ja ihmettelin muutenkin sen löysää työskentelyä. Lisäksi passissa istuessa se nyhjäsi jaloissa, tärisi eikä oikein halunnut istua. Joko seisoi tai makasi. Illalla sitten huomasin että V roikotti häntäänsä ja vielä keskiviikkona aamulla se oli kipeän oloinen. Soitto eläinlääkärille varmisti epäilyksen: Lievä vesihäntä  Mutta onneksi vain vesihäntä eikä mikään fataali selkäongelma tai kasvain keuhkoissa. Niitä ehdin nimittäin tietysti jo pelätä...