Joo-o, kyllä se vaan jäljestää ;) Vinha siis. Eilen tallasin Vinhukan elämän neljännen metsäjäljen Pahkanevantien mutkassa olevaan pieneen metsään. Aloitin pellolta ja jatkoin metsässä yhteensä reilu 500 m (600 askelta), noin 4 90 asteen kulmaa, normikävelyyn kuuluvia mutkia ja 8 esinettä joista 4 esineitä ja 4 keppejä. Merkkasin alun 100 m sekä osan kulmista ja esineet. Vanhensin jälkeä 4 tuntia (osin sateessa). Ja joo, kyllä se jäljesti ja nosti kaikki esineetkin Ihan kauheeltahan tuon jäljestys porokoiran tasaiseen menoon tottuneesta näyttää, mutta kaippa se sitten on niin että noutajat vaan jäljestää melko "väljästi". Vinha haahuili vähän alussa, ja ensimmäinen ojanylitys pellolta metsään oli vähän vaikea. Ekassa kulmassa miltei vedin koiran pois jäljeltä, mutta uskoin sitten onneksi sitä. Kaksi ensimmäistä esinettä ja keppiä nousivat nätisti, Vinha ei mene metsässä maahan mutta en ala sitä vaatiakkaan koska se ei ole minusta järkevää. Kolmas esine, valkoinen tennissukka, olisi varmaan jäänyt sillä jälki veti neitiä eteenpäin, mutta kun pysähdyin napatakseni itse sukan talteen ehti Vinha paikalle ensin. Viimeisen esineen alla oli kissanruokapurkki, ja kuten Syötteen leirillä huomattiin, ruoka saa Vinhan nostamaan nenää ja hakemaan purkkia osin ilmavainuisesti. Vauhti oli minusta aika kohtuullista, paikoin jouduin hidastamaan mutta pitkiä pätkiä mentiin liina kevyesti tiukalla metsään sopivaa kävely vauhtia. Mun täytyy vaan nyt itse oppia lukemaan Vinhaa että en ohjaa sitä ja tiedän milloin se on jäljellä. Ja tietysti pitää treenata paljon niin että Vinha tietää milloin haluan sen jäljestävän ja milloin hakevan ilmavainulla ihmisiä tai esineitä.