Pääsiäinen meni melkeinpä treenaamatta maanantaihin saakka, mitä nyt sunnuntaina kaivettiin Riemuttimen kanssa esille fasaaniherra, ja tehtiin muutama nouto. Valtaosin fasu tuli käteen vasta houkuttelun jälkeen, kertaalleen ihan suorilta. Tämä silloin kun Riemu sai etsiä hieman ennenkuin lintu löytyi.

Toinen fasaanitreeni tehtiin maanantaina puolenhehtaarin metsässä. Isäntä vei fasun toiseen päähän metsää ja minä lähetin Riemua toisesta päästä. Neljästä toistosta yhdellä fasu tuo suoraan käteen, kolmella jälleen pienen houkuttelun kautta. Kokonaisuutena positiivista se että nyt riista sentään tulee jälleen perille, mutta työtä on vielä paljon, jotta päästään B-kokeeseen. Huoh. En vieläkään ymmärrä mihin ne täydelliset palautukset viime kesänä katosi :(

Tavoitteenani oli tokoilla pääsiäisvapailla vähän joka päivä, mutta vieraat vei kaiken huomion, ja tokoa treenattiin vasta sunnuntaina. Heidi Kailio Seinäjoelta oli kouluttamassa Kiltan hallilla, hänellä oli erinomainen omistautuva ja rauhallinen tyyli, tykkäsin kovasti :) Koulutus oli tarkoitettu lähinnä ylemmissä luokissa kisaaville ja mun piti mennä Vinhan kanssa, mutta se ontuu nyt vasenta etusta, joten Riemu pääsi paikkaamaan.

Ekalla kierroksella haettiin vauhtia liikkeestä maahanmenoon, ja todettiin että kun olen treenatessani koittanut palkata mahdollisimman nopeasti olen opettanut koiran olemaan "jousilla". Jep, sama virhe kuin Vinhakin kanssa... Tehtiin maahanmenoja peruutellen varmistaen että kyynärpäät pysyi maassa ennekuin palkkasin, palkan jälkeen Riemun piti vielä jäädä maahan ja nousta vasta kun vapautin. Sitten maahanmenoja vauhdista niin että kun vapautin koiran heitin sille namin kauas, etenin itse poispäin ja kun koira juoksi minut kiinni heti uusi maahanmeno. Tämä meni hallissa hyvin, mutta illalla kotipihalla huonosti. Illalla kotona tarkoitukseni oli ottaa vain pari onnistunutta liikkeestä maahanmenoa, mutta päädyimme siihen että Riemu joko meni tai ei mennyt, enkä keksinyt virhettä omassa liikkumisessani tai äänensävyssä. Heräsikin epäilys että neiti neiteilee jäistä pihaa, joten seisomaan jäämisistä seurasi rangaistukseksi ei-tehdä-mitään 10 sekuntia, tai käyn-lepertelemässä-Voimalle 15 sekuntia... Lopulta se maahanmeno alkoi löytyä, mutta saapa nähdä oliko tästä nyt haittaa vai hyötyä. Keskiviikkona kun olisi koe.

Toisella kierroksella tehtiin luoksetulon pysäytyksiä seisomaan. En ole aloittanut tätä ollenkaan, sillä olen halunnut ensin selvittää tekniikan jolla saan heti alkuun sellaisen "lukkojarrutus" pysähdyksen. Treenattiin pallolla, olennaista oli oma heittotekniikkani ja parhaan näköinen pysäytys tuli kun heitin yläkautta, tähtäsin koiran etujalkoihin ja heitin nopeasti. Ensin tein sen virheen että pysäytin käteni ylhäällä ennen heittoa. Ja jep, ei kovin operanttia ei, mutta Vinhan kanssa olen vääntänyt tätä niin paljon että uskon operantin tavan olevan tässä kohtaa melko paljon houkuttelua hitaampi.

Lopuksi haettiin vauhtia noudon palautukseen. Se ei nytkään ole vallan vauhditon, mutta haluan vahvistaa laukalla palauttamista heti alkuun ja riittävästi ennenkuin on myöhäistä. Vinhahan palauttaa ravilla ja siitä menee sitten heti 2 pinnaa tokossa ja arvosana alenee pk-tottiksessakin. Tsekattiin ensin onko kapulalle menovauhti hyvä, sitä voisi parantaa niin että kun ohjaaja on heittänyt kapulan avustaja heittää sitä vielä kauemmaksi, mutta (ylläri ;)) tähän ei Riemulla ole tarvetta. Sitten palkkasin palautusvauhdista leikillä. Kun Riemu oli kääntynyt ja laukkasi kehuin ja aloin peruuttaa lelupalkan kanssa. Muuten hyvä, mutta Riemu ei millään irrota kapulasta. Se tavoittelee patukkaa innoissaan, mutta kapula pysyy suussa vaikka sanoin kiitos. Lopulta otin vauhdissa kapulan ja Riemu sai taisteluleikin tilalle. Toimi tämäkin. Aika hauskaa että kun noutokapula oli aluksi melkein yök, se on nyt patukkaa tai palloa ihanampi. Lopuksi todettiin että Riemu hieman mallailee kapulaa suuhunsa nostovaiheessa, joten voisin aikaistaa palkkaa vielä niin että kehun ja aloitan leikin heti kun koira tarttuu kapulaan. Noudossa ei siis varsinaisesti  mitään uutta, mutta sain hyviä vinkkejä miten teen tuon vielä paremmin. Ja muistutuksena itselleni että pitääpä lähipäivinä  varmistaa myös se oikeaan asentoon palautus eilisen hulabaloon jälkeen ;)

Lopuksi paikkamakuut. Riikka vei Riemun purkin niin ettei Riemu tiennyt sen paikkaa tai olemassa oloa, mutta mokoma haistoi sen kuitenkin paikkamakuun aikana ;) Pientä rauhoittelua ja takajalkojen asennon korjausta, mutta pysyi suht levollisena eikä yrittänytkään ryömiä :) Heidi kehotti alottamaan piilossa olemisen harjoittelun mahdollisimman pian ettei siihen tule liian suurta kynnystä. Täytyy nyt alkuun ruveta taas tarkemmin hyödyntämään ruuan antaminen kotona.

Hitsi, tuli melkein kipinä, pitäisiköhän tässä ruveta ihan oikeasti tokoilemaan tuon Riemuttimen kanssa. Olis heti miljoona ylempien luokkien juttua jotka pitäisi kiireesti jo laittaa alulle... Vinhan "lisää vauhtia ja sinneppäin" meininkiin verrattuna Riemu on melkeimpä pilkun viilaaja, joten tarkkojen suoritusten kouluttaminen ei pitäisi olla vaikeaa.