Perjantaina ei napannut siivota ja lietepaskan hajukin kävi nenään niin että päätin ajella Vattajan suunnalle jäljestelemään ja lenkkeilemään. Menin nk. armeijansuoralle ja tallasin ensin Vinhalle jäljen. Teemana piti olla "normi pk-jälki" ja EI tienylityksiä, mutta taisi tuosta tulla vähän AVO-jälkeä kinkkisempi. Maasto oli kuivaa tasaista kangasmetsää, pehmeää sammalta, harvakseltaan puita ja paikoin kattajikkoja. Jana tieltä kohtisuorasti metsään, jälki noin 20 metrissä. 6 keppiä, suoria kulmia ainakin 7 ja yksi terävä. Ekan kepin jälkeen kulma kohti metsätietä, sitten kulma noin 5 metriä tiestä niin että jälki kulki tien suuntaisesti, mutta ei siis sen yli. Tästä terävä kulma jolla jälki jälleen pois päin tiestä. Keskivaiheilla näin armeijan suunnistusrastin ja aika pitkälle sen ympäristössä oli sammaleessa paljon jälkiä. En tietysti voinut tietää milloin siellä oli suunnistettu, jäljet säilyy sammaleessa päiviä kun ei sada, mutta pikkuisen alkoi jännittää mahdollinen harhajälkien määrä... Jäljen loppupuolella kuljin vinosti kohti tietä ja kaarsin siitä tien suuntaiseksi, kuljin noin 30 metriä tien suuntaan välillä vain 2 metrin päässä tiestä ja tein sitten kulman pois päin, tämän jälkeen aika pian kaksi viimeistä keppiä hyvin lähekkäin. Jäljen ikä 2 h.

Jäljen vanhenemista odotellessa ajelin Lahdenkroopin alueelle ja käveltiin tyttöjen kanssa katsomaan Lahdenkroopin kuroutumalampea sekä ihasteltiin komeaa aukeaa merenrantaa. Ymmärrän kyllä jos ne muutama mökkiläinen joita alueella vielä on, vastustavat alueen pakkolunastuksia armeijalle. Lenkin päätteeksi tytöt kävi ojassa uimassa, Riemutin Vinhan perässä ja sitten reippaasti ihan omin neuvoin takaisinpäin.

Sitten takaisin armeijansuoralle ja Riemulle vähän noutotreeniä. Otin esin pari noutoa metsätiellä, tarkistin että dami palautuu ja ripeästi se palautuikin joten uskalsin kokeilla pientä hakuruudun tapaista. Vietiin yhdessä kolme damia aika pienelle alueelle, palattiin metsätielle ja lähetin Riemun hakemaan. Se löysi nopeasti keskimmäisen mutta jäi hetkeksi arpomaan sen palauttamista. Pillitin ja kehuin kun Riemu toi, uusi etsiminen, nyt pientä ihmettelyä jonka jälkeen löyti viimeinen dami ja kolmannella kerralla ekana viety dami. Kahden damin löytymien meni vähän jäljestelyksi, joten täytyy olla tarkkana jatkossa ettei haku ratkea jäljestämällä. Uskallan myös tehdä seuraavaksi isomman alueen ja vien sinne paljon dameja jotta Riemu löytää nopeasti ja oppii käyttämään tässä tehtävässä ilmavainua.

Lopuksi Vinhan kanssa jäljelle. V lähti janalle normi vauhdikkaasti ja meni suoraan(!!!). Jäljen nostossa tarkisti pari metriä takajälkeä. Se ajoi aukeassa metsässä hyvin tarkasti, joskin normaali vauhdikkaasti ja ensimmäinen keppi nousi varmasti. Olin vähän pelännyt miten keppien kanssa käy, kun kevään jäljillä on ollut vain esineitä ja kepit on Vinhalle vaikeampia. Sitten kohti tietä, eka kulma upean tarkasti, mutta piikistä yli. Tarkistusympyrä tien kautta, uudelleen jäljelle ja oikeaan suuntaan. Tosin minä olin tässä vaiheessa varma että koira lähti takajälkeä... Löytyi kuitenkin keppi nopeasti enkä ehtinyt alkaa häiriköimään koiraa Jäljen keskiosalla ei ongelmia. Osin Vinha ajoi pari metriä jäljen sivussa, tuulen suuntaan, mutta tästäkin meni tarkasti ilmaisemaa esineen jäljeltä. Toinen tienvierusta meni tosi hienosti. Vinha pysyi jäljellä tarkasti ja meni kulmankin tarkasti. Toka vikasta kepistä se kuitenkin meni ohi. Jäljesti tässä kohtaa metrin sivussa eikä mitenkään reagoinut keppiin. Tämä oli muista kepeistä poiketen alunperin metsästä poimittu kuoreton paksu kepinpätkä, en tiedä olisiko tuolla kuorettomuudella merkitystä vai miksi keppi jäi. Vinha normaalisti kyllä reagoi niihinkin keppeihin joista se menee ohi. Täytyy testata noita kuorettomia lisää. Viimeisenä jälleen normikeppi joka nousi varmasti. Olipas se hieno jälki, koin suorastaan jonkilaisen flown kävellessäni siellä sujuvasti etenevän koirani perässä.