Pidempi etsintätreeni ei tämän päivän koirakolle ollut kovin pitkä, eikä ollut kovin kylmäkään, joten päätimme ottaa lyhyet treenit kaikille mukana olleille koirille. Vinhulalle yksi ukko rauniksen talossa olevan kuormalavoista ja levyistä rakennetun sokkelon aka labyrintin päässä olevaan laatikkoon. Laatikko on umpinainen viideltä sivulta, ja se on labyrintin oven puoleisessa päässä. Olin siinä itse aikaisemmin Pommille, joka haukkui ensin seinän takaa labyrintin päässä, ja lähti sitten yrittämään ja lopulta tulikin labyrinttiin hyppäämällä sisään keskeltä. Vinhalla on muistaakseni kerran aikaisemmin ollut maalihenki jossain kohtaa labyrinttiä, ja se on kerran tai kaksi mennyt labyrintin läpi oma-alotteisesti. Nyt se bongasi maalihengen hajun samassa kohtaa kuin Pommi eli kopin seinän takaa, aivan läheltä maalihenkeä, levy vain oli välissä. Se nappasi tässä rullan suuhunsa, ja jatkoi suoraan labyrintin suulle, kipitti sen läpi maalihengelle ja tuli sitten rullan kanssa sivulle. Se kuitenkin pudotti rullan ennenkuin sanoin kiitos, ja heti pudotettuaan rullan se lähti takaisin maalihengelle hakemaan rullan uudelleen. Virhehän tuo on, mutta jotenkin aina yhtä liikuttavaa kun koira tekee virheen ja samantien tajuaa mokanneensa ja lähtee paikkaamaan homman ennenkuin minä ehdin kissaa sanoa. Toisella kerralla koko ilmasu meni sitten tosi mallikkaasti Aika hauska oli huomata sekin miten selvästi Vinha on oppinut tuon labyrintin. Kun se oli seinän takaa paikallistanut maalihengen se lähti todella määrätietoisesti labyrintin suulle eikä epäröinyt sen sisällä kertaakaan. Ei ihme että vuosia samalla raunioradalla treenaavat koirat oppii radan piilot ulkoa