Sunnuntaina oltiin raunioilla, toinen kerta tänä vuonna ja viimeinen kerta ennen koetta. Ihmeellistä ettei koko kokeen ajattelu jännitä yhtään. On tainnut olla ja on edelleen niin paljon muuta kiirettä, ettei ehdi jännittää. Tallattiin hyvin porukalla, Riemu oli matkassa tallaamassa ja tein taas paljon luoksetuloa. Kasoilla kulkemisessa ei ihmeitä, reipas kuten aina ja nyt oli tornissakin paljon paljon rennompi kuin viime viikolla. Meni ne hankalatkin portaat ominpäin, ennenkuin ehdin edes houkutella, samoin kapean sillan kun menin ensin itse edeltä. On se vaan varmajalkainen tillikka. Ehkä tuo matalampi maavara ja alempana oleva painopiste auttaa asiaa

Vinhalle 4 maalihenkeä joista yksi ensin tornissa keskimmäisessä kerroksessa niin että muut eivät olleet vielä valmiina piiloissa. Tuuli tuli liikenneympyrästä ja satamatieltä, siis lounaasta, kesän ensimmäisiä "helle"päiviä, lämmintä liki 20 astetta. Vinha sai hajun maalihengestä jo alas etummaisten kasojen ja "tornikasan" välissä olevalle käytävälle. Laitoin etsimään siitä ja lähdin kulkemaan tornin pohjoispuolelta. Vinha teki pari lenkkiä, sitten ohjasin sen leveää siltaa pitkin tornin 1. kerrokseen ja siellä haju tuli 2. kerrokseen menevien rappujen alle. Vinha paikansi, mutta ei keksinyt lähteä portaisiin. Muistelin että sama ongelma portaiden löytämisessä oli viime vuonnakin ja menin näyttämään sille oikean reitin jotta koira ei pahasti paineistuisi. Tämän jälkeen ilmasu ja näyttö portaita ees-taas oikein mallikkaat. Tällä aikaa loput 3 maalihenkeä oli piiloutueen etummaisiin kasoihin niin etten tiennyt paikkoja. Tultiin alas ja jatkettiin etsimistä, nopeasti löytyi yksi ukko kaivosta savujen vierestä, toinen toisesta kaivosta ja lopuksi kolmas L-putkesta jonka kanssa oli aiemmilla koirilla ollut vähän paikantamisongelmia. Laitoin näytöille nyt liinan, vaikka koira tuli ihan läheltä ja näin mistä se otti rullat. Ainakin näillä reiteillä ei ollut liinan kanssa ongelmaa, ja kokeessa täytyy käyttää sitä ettei tule "virheilmasuja". Lämpö ja vielä jatkuva valeraskaus vaikuttivat, ja Vinha oli jälleen suorastaa flegmaattinen se siis liikkui juuri sopivaa vauhtia raunioille, ja pysyin hyvin perässä & näkösällä siitä missä se oli käynyt. Ohjautuikin kivasti ja tuli kun kutsuin, oikein hyvä treeni siis kokeen alle Toki kokeessa on sitten savujen lisäksi myös moottorisahamies ja ampuminen, mutta ainakaan laukauksille tuo ei ole nyt reagoinut mitenkään.

Riemu treenasi taas näyttöjä. Nyt eli maalihenget, vieraammat ja yhteensä 10 toistoa. Lähetysmatkat 10-20 metriä. Ensimmäisellä toistolla jäi aika kauas istumaan, muut meni oikealle etäisyydelle. Haparoi yhdessä lähetyksessä, muut ok. Maalihenget malttoi hyvin odottaa että Riemulla pysyi peppu maassa ennenkuin palkka tuli

Pakko vielä vähän marista tuosta rullailmaisun "arvostelusta" rauniokokeessa, senhän on pakko mennä samalla tavalla kuin metsässä eli koira saa tuoda rullan kerran ja sitten mennään yhtäjaksoisesti näytölle. Tämä johtaa siihen että jos koira ottaa rullan niin ettet näe sitä, se on melkeimpä pakko laittaa liinaan. Ja liina taas on varsinkin vauhdikkaan koiran kanssa kyllä jo oikea turvallisuusriski raunoilla, monesti rakennuksessakin. Treeneissä, ja jos tulisi joku oikea sortuma tai rakennusetsintä, teen/tekisin niin että koira menee vapaana näytöillä ja jos se häviää näkyvistä jään vain odottamaan jolloin se tuo rullan uudelleen. Sekä Vinha että Ilo ovat "itsestään" osanneet ottaa rullan uusiksi jos minä olen jäänyt näytöllä kyydistä, mutta kun se on virhe kokeessa... Argh! No, rauniokokeessa nyt on muutama muukin asia joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, päinvastoin. Esimerkiksi se että ohjaaja saa ensimmäisen lähetyksen jälkeen lähteä liikkeelle vasta kun koira on kadonnut näkyvistä. Eihän kukaan järkevä ihminen tosi tilanteessa raunioetsinnässä päästä koiraa eli sitä kallista työkaluaan silmistään kentisä putoamaan johonkin tai jostakin tms.  Kauas singahteleva koira on riski varsinkin itselleen, mutta myös muille. Mutta olen tainnut marista tästä jo niin paljon että treenikaverit on jo ihan kyllästyneitä, joten päätin että tästä lähtien saa olla. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat, ja se siitä.