Reilun kuukauden tauon jälkeen oltiin sunnuntaina hakuilemassa. Paikkana Saarikangas, kostea keli, keskilinjalla tuntui tuulikin, mutta metsän puolella oli tyyntä.

Voima oli mukana ja pääsi tallaamaan aluetta. Meinasi jäädä ensin matkasta, mutta pysyi sitten oikein kivasti porukassa ja oli kovin onnellinen saamastaan huomiosta

Riemu pääsi etsimään ihka ensimmäiset ukkonsa metsässä Ensin syötiin vähän makkaraa keskilinja, ja sitten lähdetiin muina miehinä kävelemään metsään, maalinaisesta katsottuna tuulen alapuolelle. Riemu sai aika pian hajun, mutta ei osannut lähteä työstämään sitä. Jatkettiin kävelyä ja kun tultiin takaisin päin Riemu sai hajun uudelleen lähti Riitan suuntaan, tuli pois, mietti ja lopulta meni Riitan luokse häntä vipattaen. Perille päästyään Riemua ei enää jännittänyt ja "yllättäen" makkarat maistuivat hyvin Sitten toinen akka mättääseen ja samalla tavalla kuljimme tuulen alapuolelta noin 10 metrin päästä ohi. Riemu nappasi hajun nopeasti ja meni nyt miettimättä hakemaan makkaroitaan. Helposti tarjosi maalihengellä istumista eikä mitenkään röykeästi tunkenut syliin

Vinhalle piti ottaa 4 maalihenkeä: Etukulmat ja takakulmat, mutta koskapa meitä oli paikalla vain neljä, otinkin ensimmäiseen etukulmaan, tuulen puolelle tyhjän. Vinhalla oli aika lailla kierroksia, mutta se pysyy jo kohtuullisesti vapaana matkassa alueelle tullessani. Tyhjälle irtosi 30 metriä ja kaartoi eteenpäin, en tiedä olisiko tässä näkynyt laatikkopistotreenin vaikutus: Irtosi suoraan ja kaartoi eteenpäin, mutta pisto oli sen mittainen kuin ämpäreiden kanssa on ehditty treenata. Lähetin uudelleen, nyt samat 30 metriä ja kaartoi taakse, vielä kolmas ja neljäs lähetys ennenkuin sain koiran etenemään kulmaan asti  Ja lähetysten välillä V meinasi jo oikaista toiselle puolelle. Turhautuminen näkyy niin että vauhti kasvaa ja korvat menevät lukkoon. Myötätuuleen V tekikin sitten suoran syvän piston ja maalihenki löytyi eikä tainnut tulla edes tallotuksi. Sitten tyhjä oikealle keskelle, jäi vähän lyhyeksi, ja riittävän pitkä toinen tyhjä vasemmalle. Seuraavalla lähetyksellä oikealle V nosti Mirjamin takakulmasta, ja sitten teki aivan loistavan piston vasemmalle myötätuuleen, mutta kaartoi sen verran liian aikaisin kohti keskilinjaa ettei saanut hajua Miikusta. Vasta kolmannella lähetyksellä viimeinenkin maalihenki löytyi. Vaikka keskilinjalla tosiaan tuntui kohtuullinen tuuli oli metsän puolella tuuliolot ilmeisen kinkkiset kun muilekin koirille sattui  ohijuoksuja.

Hakureenien jälkeen vaihdettiin vähän paikkaa ja tallattiin kolmeen pekkaan Voimalla vahvistettuna pudotetun esineen noudon rata. Vinha teki alokasluokan suorituksen, eli 50 metriä seuraamista metsässä, esineen pudotus, toiset 50 metriä jossa tien ylitys ja noutamaan.  Itse nouto tuolta sujuu hienosti, lähtee vauhdilla, ei kysele ja palauttaakin reippaasti. Mutta seuraaminen metsässä on vaikeaa. Etsintäkoetta varten pitäisikin harjoitella juuri seuraamista.