Huima on pari viikkoa ontunut lievästi ja hyvin satunnaisesti, lähinnä levosta liikkeelle lähtiessä, vasenta takajalkaa. Sitä samaa siis jota se lakkasi pikkupentuna käyttämästä, ja oli viikon verran aivan kolmijalkainen. Olen koko ajan oikeastaan seuraillut Huima takajalkoja ja mielestäni nähnyt että se keventää juuri tuota vasenta takasta, mutta olen ajatellut että kuvittelen ja ylireagoin. Torstaina 15.10. kävimme eläinlääkärissä, Tapiolla, ja ajatus oli vähän katsoa tuota jalkaa samalla kun leuassa oleva patti poistettaisiin. No, patti osoittautui histiosytoomaksi (vai histiosytoosiksi?) joka häipyy itsestään 3 kk:n kuluessa, sen kanssa siis vaan odotellaan. Rauhoitettiin kuitenkin poika ja otettiin kuvat lonkista. Jopa minäkin jo näin ettei pojan koivet oli ihan ok, lonkat ovat löysät ja lonkkamaljat matalat. Lonkkamaljojen mataluudesta ell kuitenkin sanoi ettei se välttämättä ole ongelma jos nivel on tiivis. Löysyyden osalta taas nyt ei olisi mitään tehtävissä, odotellaan vain tiivistyvätkö lonkat. Jos tiivistyvät niin sen pitäisi tapahtua 2 v ikään mennessä. Eli vajaa 1,5 vuotta odottelua!!! Huima sai kuurin kipulääkettä, 6 päivää 1,5 tabl Dolagisiä jonka jälkeen toiset 6 päivää 1 tabletti. Lisäksi sain ohjeen pitää pennun hyvin rauhallisella liikunnalla jotta kipu lonkassa rauhoittuu. Nyt Huima on siis ulkoillut reilun viikon joko hihnassa pieniä lenkkejä tai yksin pihalla. Vinhan kanssa en anna riehua ollenkaan, enkä ole kahta kertaa lukuunottamatta ole päästänyt Huimaa yksinkään irti pihan ulkopuolella. Kipulääkettä annoin 7 päivää 1,5 tablettia, 2 päivää 1,25 tablettia ja nyt mennään yhdellä. Tilanne jalan kanssa ei ole juuri muuttunut, ei pahemmaksi, mutta ei selvästi paremmaksikaan. Pientä ontumista näkyy silloin tällöin juuri levon jälkeen ja Huima keventää edelleen helposti vasenta takajalkaa. Kädellä tuntee miten koiran ponnistellessa takapäällä nivel lonksuu, isäntä tunsi sen myös kun ensin ajattelin että jälleen kuvittelen. Ei ihme ettei poika ole missään vaiheessa oikein halunnut hypätä autoon. Se saattaa jäädä jopa pihalle istumaan kun mennään Vinhan kanssa autolle, ja olenkin alkanut taas nostaa sen kyytiin. Huima ravaa kyllä ihan kauniisti mutta tuntuu menevän mieluummin sitä pupuloikalta näyttävää laukkaansa. Tilannetta ei suinkaan varmasti paranna se että välillä Huima saa ikäiselleen pennulle ihan tavallisia riekkumiskohtauksia. Ulkona olen antanut sen vähän pomppia, mutta sisällä liukkaalla laminaatilla kaikki juokseminen täytyy pysäyttää heti. Niimpä Hemppa viettää nykyisin aika paljon aikaansa eteisen ja takkahuoneen puolella, niissä kun on parempi lattia. Mitään pikaihmeitä ei jalan kanssa ole tietysti syytä odottaa, mutta juuri nyt vaikuttaa aika huonolta koska tilanne ei ole kipulääkkeistä huolimatta paljon parantunut. Sydäntä kääntää kun mieleen tulee Sumppi jonka etupää meni vinoon ja liikkuminen kauhomiseksi juuri Huiman iässä eikä siitä enää parantunut. Elämä sellaisen koiran kanssa jonka fysiikka ei kestänyt sitä mihin energia, motivaatio ja toimintakyky olisivat vieneet oli pääsääntöisesti sinnittelyä, näin jälkikäteenkin ajateltuna.

Huima on ollut koko kasvu ajan tietyllä tavalla "löysä" joten nyt maalaislogiikalla ajatellen ei tunnu ihmeelliseltä että lonkatkin ovat löysät. Toisaalta Huiman ranteet ovat kuitenkin viimeisen kuukauden aikana suoristuneet, ja nyt on turkkikin kunnossa ja kiiltää, jotain on siis mennyt parempaan suuntaan. Voisipa joku kertoa onko ruokinnalla jokin osuus tässä vai ei. Ell sanoi ettei asiaa voi nyt mitenkään auttaa, kyse on geeneistä. Huiman veljellä on lonkkien kanssa sama ongelma pahempana. Veli on menossa leikkaukseen Espooseen. Jo pennuille laitetaan nykyisin tekoniveliä kuten ihmisille ja ennusteet ovat hyviä. Täytyy miettiä pitäisikö Huima viedä kuvattavaksi ja arvioitavaksi samalla eläinlääkärille. Asuapa nyt etelässä niin voisi vaan varata ajan ja mennä näyttämään pentua.