Riemun tottiksen ja tokon suurimmat ongelmat on tähän asti olleet:

- Seuraaminen: paikka häilyy, kontakti putoilee erityisesti liikkeelle lähtiessä, pelkää isoja koiria hlöryhmässä

- Paikkamakuu: ahdistuu ja sen seurauksena treeeneissä vääntelehtii, kaikissa pk- ja peko-kokeissa on vähintään käynyt istumassa

- Nouto: Törmää kapulan kanssa tullessaan luovutusasentoon, kokeissa lämpenee kun tulee kolme noutoa putkeen jolloin A-estenoudossa ei meinaa enää peppu pysyä maassa.

Seuraamisen paikkaa ja kontaktia lähdettiin treenaamaan Kristan opein kasvattamalla ensin aikaa jonka Riemu istuu kontaktissa sivulla. Ei siis liikuta vielä mihinkään ja pyritään siihen että kontakti pysyy perusasennossa niin pitkään kuin sen pitäisi pysyä seuraamiskaaviossa (arvio n. 2 min). Aluksi olin itse hivenen epäilevä, sitten homma alkoi edetä hienosti, mutta nyt olen rynnännyt asioiden edelle ja ottanut jo liikettä mukaan jolloin kontakti on taas alkanut tippua vaikka paikka kyllä pysyy nyt paremmin ja pomppiminen on vähentynyt. Olen tehnyt tuota kontaktin pitämistä systemaattisesti käyttäen vahvisteaikatauluja, mutta tosiaankin, en ole malttanut kasvattaa aikaa riittävästi ennenkuin olen jo alkanut seurauttamaan. Kun se on niin paljon kivempaa kuin pelkkä paikallaan istuminen... Henkilöryhmässä Riemu helposti jätättää ja jopa siirtyy oikealle puolelleni kun sitä ahdistaa ihmiset ja varsinkin koirat. Pitäisikin päästä treenamaan näitä molempia häiriöitä tosi paljon. Olen palkannut hlöryhmässä ja koiraohitteluissa oikealla kädellä niin että Riemu pyörähtää eteeni, tai niin että pyörähdän täyskäännöksen oikealle ja samalla "vedätän" Riemun oikeassa kädessä olevalla namilla eteeni. Tavoitteena että se pyrkisi hlöryhmässä vähän puskemaan eteen ja jopa poikittamaan ennemmin kuin jäisi taakse. Viime viikon torstaina treenattiin Annan kanssa Turussa ja sain ihan sika hyvän koirakohtaamistreenin Riemulle. Riemua pelotti ensin Annan bordercollie Kaiku, ja ensin se koomaili perässäni ohituksissa. Nopeasti se kuitenkin reipastui ja taakse jäämisen sijaan "turvasi" kontaktiin ja pääsin palkkaamaan paljon oikealta namilla sekä lelulla. Sheltti Voitto ei sitten enää ollutkaan pelottava, joten Riemun mielestä bortsut ovat siis isoja koiria ;)

Paikkamakuu on edennyt parhaiten. Sen aloitin ihan alusta ja ensin laitoin Riemulle namin etutassujen väliin, jotta se luopuessaan namista pysyisi hievahtamatta paikoillaan. Aika pian nami piti jättää pois sillä Riemu alkoi luopua niin voimakkaasti että se venytti itseään ylöspäin ja tilanne näytti sen kannalta sangen epämukavalta. Kriteeri on nyt kuitenkin siis se että ei saa liikkua ollenkaan, tosin liukkailla alustoilla joudun vähän miettimään milloin Riemu vääntelehtii ja milloin sen on pakko korjata asentoa pysyäkseen "sfinksinä". Tästä on sitten kasvatettu paikallaoloaikaa jälleen Morganin Spectorin Variable reinforcement shedules -taulukoita hyödyntäen. Koetan hyödyntää kaikki mahdolliset vieraat kentät ja olen lisännyt myös jo lievähköjä häiriöitä (no, haukkuva dobberi ja leikkivä sakemanni on ehkä jo aika pahoja, mutta Riemu on kestänyt todella hyvin!!) Ja paikkamakuu on todella mennyt paljon paremmaksi. Riemu pysyy suht rauhallisen näköisenä ja vieraalla kentällä ilman häiriötä voin jo mennä piiloon hetkeksi. Tällä hetkellä häiriöttömässä paikassa ollaan Spectorin taulukossa tasolla 10.

Mutta sitten se nouto. Riemuhan osaa siis noutaa, vaikka pikkupentuna jo hetken epäilin ettei se koskaan ehkä opi moista taitoa...;) ja malttia on "helppo" treenata (sitä pitää vain tehdä paljon). Suuri ongelma on tuo palautustekniikka. Olen opettanut oikeaan luoksetulon loppuasentoon tulemisen kosketuskepillä ja käyttänyt sitten luoksetulon käskyä noudon luovutusasennon opettamiseen ja kosketuskeppiin tökkäisy on siirtynyt kepin häivyttämisen jälkeen minuun tökkäisemiseksi. Riemu ei siis itseasiassa törmää kapulan kanssa, vaan tullessaan se ensin tökkää kapulalla minua vatsaan ja sitten istuu ja nostaa pään ylös. Nöyrillä noutajilla näkee välillä sellaista "niskakyyry" palautusta jossa koira tulee noudettavansa kanssa lähelle, laittaa korvat nippuun ja pitää pään alhaalla. Riemu tekisi mielellään näin, eikä kapulan kanssa katsekontaktin ottamine kaukaa ole sille helppoa. Se ensin tökkää niska kyyryssä ja ottaa vasta sitten katsekontaktin enkä tahdo päästä katkaisemaan tuota kohtaa mitenkään. Olen yrittänyt tehdä paljon toistoja niin että palkkaan katsekontaktista kapulan kanssa, mutta tämä ei tunnu vievän asiaa eteenpäin. Jessica neuvoi auttamaan käsillä ts. ohjaamaan käsillä koiraa ojentamaan kapulaa ylös, mutta tämä hämmentää Riemua aika lailla ja se alkaa purra kapulaa. Eilen kokeilin houkutella namilla pään ylös. Se toimikin, mutta namin häivyttäminen tuosta on vaikeaa, pikemminkin voin sillä lisätä/aiheuttaa tuota alaspäin suuntautuvaa palauttamista kun valmiissa liikkeessä käteni ovat alhaalla. Olen siis saanut aikaiseksi lähinnä lisääntynyttä kapulan puremista pienen paineistumisen kautta ja olen ihan aseeton tämän ongelman kanssa: Miten koira saadaan lähtökohtaisesti ojentamaan kapulaa ylöspäin jo luovutusasentoa lähestyessään sen sijaan että se tökkää, sitten istuu pää alhaalla ja ojentaa pään ylös vasta istuttuaan.