Elokuussa osui sitten haun pm-koe ja MKN:n nome-B koe samalla viikonlopulle, onneksi eri päiviksi kuitenkin. Lauantaina 16.8. ajelin Närpiöön, ja mietin että menin jälleen siihen "tämä koe on ihan kohtuullisen ajomatkan päässä" -harhaan. MKN kun toimii lähinnä Vaasassa johon ajaa kahdessa tunnissa, mutta Närpiöön ajaa Vaasasta vielä tunnin. No, perillä oltiin ajoissa, ilmottauduin ja aloin odotella vuoroa. Odotellessa juttelin mm. yhden miehen kanssa joka kertoi että on käynyt koiransa kanssa jo 8 koetta eikä ALO ykköstulosta ole vielä tullut. Hiljaa mielessäni totesin että ei meillä sitten niin huonosti ole ehkä mennytkään, tämä oli kuitenkin "vasta" neljäs koe. Ehdin myös ulkoiluttaa ja uittaa Riemun sekä tehdä seuraamista ja rauhoittumista rannassa. Koe alkoi ykkösmarkkeerauksella veteen. Sen Riemu nouti ongelmitta, mutta lähtiessä pääsi pieni piippaus jonka todennäköisesti vain minä kuulin. Sitten veneestä heitetty kakkosmarkkeeraus jossa toinen lintu tuli saareen ja toinen veteen toisen saaren eteen. Markkeerauksessa ei ollut ongelmia, mutta Riemu mietti hetken ennenkuin osasi lähteä saaresta uimaan lokin kanssa ja veteen tulleen linnun kanssa se ui saareen ja palautti kiertäen rantojen kautta. Markkeerauksista hakuun, alue oli osin metsää ja osin kaislikkoa. Markkeerauspaikka jäi selän taakse ja sivusta kuuluneet laukaukset hieman vetivät Riemua puoleensa. Muuten haku meni hyvin ja 4 lintua + kani palautuivat käteen. Lopuksi vielä ohjaus. Kävellessä hausta ohjauspaikalle tuli laukaus, sitten lähetys kakkosmarkkeerauksen toiseen paikkaan. Eteni hyvin, pieni miettiminen jälleen saaresta veteen tulossa, muuten ok. Olin varma että tuon kiertelyn takia ei päästä jäljelle, mutta niin vain päästiin!! Jälkeä odoteltiin sitten taas jokunen tunti, mutta kun sinne päästiin oli homma aika selvä. Riemu lähti vauhdilla, hävisi metsään ja tuli hetken päästä takaisin kanin kanssa. Tuloksena ALO 1 ja menolippu AVO-luokkaan! 

Seuraavana päivänä sitten ensimmäinen voittajaluokan hakukoe. Arvonnassa osui numero 1, suorittaisimme Riemun kanssa siis ensimmäisinä maastossa. Aloitus esineruudulla joka oli PM-kokeen tasoisesti notkossa ja keskellä metsää. Ruudun läpi meni huonohkosti erottuva metsätie. En nähnyt kaikkia kulmamerkkejä enkä oikein hahmottanut ruutua. Lisäksi jostain syystä panikoin mielessäni ruudun suuruutta ja ajan vähyyttä ja niinpä sitten hätäilin koiran lähetyksessä. Aloitin oikeasta kulmasta ja lähetin siitä vain kerran. Riemu ei käynyt oikeassa takakulmassa, mutta tajusin sen vasta jälkikäteen. Lisäksi en nähnyt mistä se toi ekan esineen, joten kun se pyöri paljon ruudun keskellä takaosassa luulin että siellä on esine. Lähettelin siis tyhmästi, juutuin yhteen paikkaan ja saatiin ylös vain kaksi esinettä. Kolmas jäi sinne takakulmaan jossa Riemu ei käynyt. Pisteitä ehkä 17/30. Henkilöhakurata oli hienikkotiellä, mutta eri paikassa kuin missä on treenattu. Se oli siis uusi kaikille kisaajille kuten pitääkin. Rata oli suht tasaisesti harvahkoa metsää, tosin toinen etukulma jäi vallin katveeseen ja samalla puolella oli takaosassa jotain kosteikkoa. Riemu ei käynyt kunnolla tuossa toisessa etukulmassa, mutta pelkäsin että prässäämällä se tekee valeilmasun ja päätin vain luottaa koiraan. Eka ukko löytyi ehkä 100 m kohdalta vasemmalta, toinen ehkä 200 m oikealta ja kolmas oikeasta takakulmasta. Riemu liikkui hyvin, tuli pois kun huusin ja taisin saada tehtyä pari yliheittoakin. Ilmasut ok, mutta pyrki vähän morjestelmaan maalihenkiä mistä meni jokunen piste. Unohdin itse laskea askelia 200 m jälkeen (radan loppua eli 300 m kohtaa ei merkata vaan ohjaajan pitää itse arvioida se, jos menee yli, koe keskeytyy) enkä uskaltanut edetä läheskään 300 metriin. Varmaankin jossain 250 m kohdalla jäin paikalleni ja vain lähetin koiraa kulmiin ja tokalla tai kolmannella lähetyksellä oikealle se sitten eteni riittävästi ja nosti vikan maalihengen. Piilot oli radalla tosi hyviä, kaikki jossain notkossa tai ojassa niin että jäivät melkein maan sisään. Muistaakseni pisteitä tästä 163/170. Ennen tottista ehdin taas uittamaan koiraa, olisi tosin ehkä pitänyt jättää uittamatta, josko se olisi ollut väsyneempi ja pysynyt paremmin hanskassa...

Tottiksen suoritimme ekassa parissa avo-koirakon kanssa. Me aloitettiin paikkamakuulla joka meni heti pieleen... Päästyäni piiloon kurkistin piilon reiästä ja näin että koira seisoo! Sitten odottelin vain että tuomari viittoo minut hakemaan koiran, mutta onneksi se ei siirtynyt ja oli mennyt istumaan joten koko liike ei mennyt ihan nollille. Kun menin hakemaan Riemua se istui niin että sen etujalkojen välissä oli kuollut myyrä! Ilmeisesti se oli siis heti lähdettyäni haistanut myyränraadon ja siirtynyt sen luo, varmaan aatteli että kiva kun palkka täällä odottelee... Liikkeelle lähtiessä se yritti sitten ottaa hiirulaisen mukaan, ihme ettei ollut syönyt sitä jo minua odotellessaan :D Seuraaminen oli huonoa, väljää ja haahuilevaa, hlöryhmä kuitenkin ok. Jättöliikkeistä maahanmenossa jouduin antamaan toisen käskyn, muut suoritti, mutta olisi saanut olla nopeampi. Noudoissa ei muistaakseni mitään hasardeja, eteenmeno suora mutta edisti reippaasti valmistelevassa osassa ja meni vasta tokalla käskyllä maahan. Tottiksesta pisteitä 78 joten eka HK3 oli plakkarissa :D Pisteet jäivät reippaasti 2-tulokseksi, mutta voitettiin kuitenkin piirinmestaruus.

Olihan viikonloppu!

Tämän vuoden koestartit Riemun kanssa ovat tuottaneet vain kokemuksia ja kokemusta. Toukokuun lopulla aloitettiin koekausi PERA-B kokeella. Tiesin jo lähtiessä, että mennään kokeilemaan kepillä jäätä, sillä takana oli aivan liian vähän ja liian helppoja treenejä raunioilla. Tottis meni jotenkuten läpi. Riemu oli vähän liian korkeassa vireessä, mutta mielestäni sen seuraaminen ei ollut ihan kauheinta mahdollista. Se kuitenkin nousi paikkamakuusta vähän mystisesti, oli kuin jousilla koko ajan ja sitten pinkaisi luokseni sen näköisenä että oli tekemässä luoksetuloa. Ei siis vääntelehtinyt ja siirtyillyt kuten aiemmin kun on tuntenut olonsa epävarmaksi. Lisäksi jättöliikkeissä meni vääriin asentoihin. Ketteryys sen sijaan meni ihan yhtä hyvin kuin treeneissä :D, se onkin tuon kompaktin tiivistekoiran ehdoton vahvuus. Jotain kauneusvirheitä oli, mutta muistaakseni yleisarvosana oli ainakin hyvä (yleisarvosanahan tulee huonoimman osasuorituksen arvosanasta, eikä ole siis mikään keskiarvo). Erityisen tyytyväinen oli napakkaan kauko-ohjaukseen ja ihan super tyytyväinen siihen että Riemu ei ottanut paineita tuomarista missään kohdassa, ei edes siruntarkastuksessa tai tervehtimisessä.

Raunio-osuus olikin sitten nopeasti ohi. Tein suunnitelman niin että lähden kiertämään aluetta vastapäivään vasemmasta "etureunasta" eli talon kulmalta. Riemu meni heti ekalla lähetyksellä kulmassa olevalle kasalle, tarkensi siellä jonkin aikaa ja sitten toi rullan. Se oli vähän epävarman näköinen, mutta eipä mulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa koira näytölle. Piilo oli kuitenkin tyhjä, Riemu teki siis valeen ja koe oli sitten siinä. Jälkikäteen spekuloitiin sillä että aivan radan vieressä oli paljon katsojia pienen kukkulan päällä, ja tuuli tuli suoraan kukkulalta radalle ja tuolle piilolle. Piilo on vaakaputki ja tuuli oli putken suuntainen. On siis mahdollista että tuuli toi katsojista suht vahvan hajun piiloon. Joka tapauksessa meidän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen että maalihenget on aina mahdollisimman syvällä piiloissa.

Heinäkuun alussa startattiin Riemun ekassa jälkikokeessa. Jännitin etukäteen eniten janaa, ja jäljennosto meinasikin mennä vähän pipariksi. Riemu singahti janalla noin liinan mitan, sai ilmeisesti ilmahajun jäljestä, mutta toppasin liinasta sillä näytti että se tekee vain tyypillisen sivupyörähdyksensä. Edettiin lisää ja melkein päässä Riemu otti sitten takajäljen. Tuomari huusi takaisin janalle, jossa koira oli hetken hämmentyneen näköinen, mutta lähti sitten oikeaan suuntaan. Iltse jälki meni suorastaan hallitusti. Pystyin laskemaan kulmat ja piirtämään kuvan jäljestä päähäni eikä ollut sellainen "yritäin vain pysyä pystyssä ja pitää kiinni liinasta" olo. 4+1 keppiä nousi, aikaa taisi jäädä 10 minuuttia. Keppien palautuksen jälkeen käytin Riemun uimassa ja sitten odoteltiin esineruutua. Esineet meni sitten aika nappiin. Lähetin tuulen alta oikeasta etukulmasta, Riemu eteni ruudun takaosaan, nosti esineen keskeltä läheltä takarajaa ja palautti hallitusti, taidettiin saada täydet pisteet :)

Tottista odotellessa olin jo vähän helpottunut ja toivoin vain että koiran pysyisi paikkamakuussa koska muissa liikkeissähän meillä ei pitäisi olla suurta ongelmaa... Aloitettiin paikkamakuulla, Riemu oli oikein sopivassa vireessä ja pysyi rauhallisesti paikallaan ihka ensimmäistä kertaa pk- tai peko-kokeessa!!! Seuraaminen haahuilua, tiivisti henkilöryhmässä, ja jättöliikkeet taisi mennä oikein. Mutta ne noudot ja hypyt :( Tasamaanouto vielä normisti (pitäisi palauttaa vauhdikkaammin vaikka tulikin kyllä laukalla) mutta esteillä Riemulla ei ollut aikomustakaan hypätä tai kiivetä. Se kiersi molemmat esteet molempiin suuntiin kiihdyttäen täysillä kapulalle ja suorastaan nuollen esteiden sivuja. Olin niin äimistynyt etten tajunnut edes antaa toista käskyä paluuhyppyyn tai -kiipeämiseen kun koira oli kapulalla. Treeneissä Riemu ei ollut tänä vuonna edes näyttänyt harkitsevan kiertämistä kertaakaan!!! Jälkikäteen tulkitsin, että sillä oli niin kiire kapulalle ettei se malttanut hypätä. Sehän lämpenee kokeessa aina noudoista vähän liikaa (kyllä, tässäKIN lajissa...) ja nytkin vain kyttäsi kapulaa ennen hyppykäskyä. Ja myönnettävä on että en ole tehnyt tänä vuonna ollenkaan kokeenomaista tottistreeniä, jossa Riemu joutuisi malttamaan kaikki kolme noutoakin ilman palkkaa. Tottiksen pisteet jäivät siis alle tulokseen vaadittavan 70. Hypyt kun menevät nollille jos koira kiertää esteen molempiin suuntiin, ja käytännössä pisteet jäävät silloin aina alle tuon 70p. Ihan pikkuisen harmitti!! Kun se tulos oli niin lähellä ja kun tuo nyt kyllä pienestä koostaan huolimatta selviytyy siitä hypystä ihan hyvin. Ei vaan kerinnyt tällä kertaa...

Torstaina pääsin mukaan ennen neljää ja aloitettiin lyhyellä”tsekkausjäljellä”. Riitta teki jäljen ja se vanheni 2 tuntia. Jäljennosto tienreunasta, ihan ok. Jälkikäteen keskusteltiin siitä miksi annoin koiralle käskyn lähteä etsimään jälkeä ja onko viisasta tehdä niin vai paineistaako se koiraa. Riemu jäljesti normaalisti, mutta ei ymmärtänyt että kynäkin on esine ;) Kahvikuppi sentään nousi ja päätimme jäljen siihen sillä loppupäähän olin itse tallannut Ronin jäljen liian lähelle ja se oli jo ajettu koiran ja noin 7 ihmisen voimin, olisi voinut olla vähän liian vaikea harha. Toisen jäljen teki Mika, nyt mittaa taisi olla n. 400 m. Jälki vanheni vain tunnin, mutta Riemu jäljesti paremmin kuin ekalla ja nosti kaikki esineet (esineet oli helpompia, hanskoja yms.) Tässä en antanut käskyä jäljennostoon. Nosto meni hyvin, ennen "oikeaa jälkeä" Riemu reagoi Mikan paluujälkeen toisella puolella tietä.

Perjantaina meni myöhempään töissä, ja taisin olla paikalla vasta puoli viideltä. Miikku oli tehnyt Riemulle jäljen joka vanheni reilun 3 tuntia. Asfalttitien reunasta Riemu ei nostanut jälkeä, vaan vasta takaisin tullessa metsän puolelta. Jäljen ajo oli tosi hutiloivaa ja Riemu olisi ehkä lähtenyt kauriiden tms. jäljille eikä nostanut esineitä. Vasta jäljen loppupuolella se bongasi ilmeisesti toiseksi viimeisen esineen ja sen jälkeen ikäänkuin lamppu syttyi. Jäi epäselväksi montako esinettä se jätti, ilmeisesti kolme. Valmistautuminen jäljelle olisi pitänyt olla vähän parempi, en kerinnyt lenkittää koiraa ollenkaan, mutta silti aika outoa miksi meni noin huonosti. Maaritilta sain ohjeen tehdä peltojälkeä nami joka askeleessa tai sitten ajaa lyhyellä liinalla metsässä. Tein sitten vielä vajaa 200 m jäljen ja ajoin sen iltalenkin jälkeen lyhyellä liinalla. Meni paljon paremmin eikä haitannut että alueella oli ollut toinen jälki ja kävelty aiemmin illalla.

Myöhemmin olen testannut yhden peltojäljen, pituutta noin 30 m ja joka askeleessa Natural Menu. Jouduin kirjaimellisesti roikkumaan Riemun valjaissa ja jarruttamaan tosi paljon, jotta se pysähtyi syömään edes puolet nameista, eikä se tuolla yhdellä testauksella näyttänyt ollenkaan ymmärtävän olevansa jäljellä. Itse taas oli ihan hapoilla jo tuosta 30 metrin jarrauksesta. Sen jälkeen olen tehnyt metsässä lyhyellä liinalla nyt kaksi jälkeä joissa on myös keppejä tosi tiheästi (500 m jäljellä 11-12 keppiä). Toinen jälki vanheni 3 tuntia, toinen tunnin. Molemmilla Riemu pysyi aika tiiviisti jäljen päällä kun jarrutin sen vauhdin rauhalliseen kävelyyn. Ekalla nosti 10/12 keppiä ja tokalla jäljellä 10/11 keppiä. Vaikka jarrutan ja olen lähellä, niin Riemu menee kuitenkin kulmat itsenäisesti, sillä aina en tarkasti muista missä kohtaa kulma on, mutta koiraan se ei vaikuta. Uskon että tämä sopii Riemulle paremmin kuin tuo pellolla konttaaminen... Tosin täytyy vielä testata pelto isommilla kosteilla nameilla.

Seuraavan jäljen tein itse lauantaina 7.6. suht vilkkaasti käytetyn ulkoilualueen reuna-alueelle. Pituutta 1 km, alustana kuiva mäntymetsä ja kuiva/hiekkainen heinikko, kolme kävelytien/pururadan ylitystä. Tallasin jäljen aamulla märkään metsään ennen ysiä, ja ehdin ajamaan sen ylitoimittuani BH-kokeen eli jälki vanheni 4 reilu tuntia Tänä aikana ilma oli lämmennyt ja maa kuivunut tuulessa ja auringonpaisteessa. Lähdin nostamaan jälkeä noin 50 m matkalta asfalttipyörätien reunaa ja Riemu tutki kyllä jotain jälkiä, mutta "oikean" jäljen kohdalla meni ihan suvereenisti yli. Kymmenen metrin päästä palattiin takaisinpäin hivenen metsän puolella jolloin jälki nousi. Ehkä tuossa kelissä jälki häviää kovalta pinnalta niin nopeasti ettei se enää selvästi haissut Riemun nenään. Jälleen alkumatkasta mentiin aika tiiviisti jäljen päällä, järkevää vauhtia ja eka keppi löytyi, mutta ennen ensimmäistä pururadan ylitystä ajauduttiin jäljestä sivuun ja Riemu hämmensi aika lailla ennenkuin saatiin jälki taas ylös. Riemu jatkoi jälleen melko korkealla nenällä ja ehkä kulkuväyliltä tuleet hajut häiritsi sitä tai sitten metsässä oli liikkunut muitakin kuin minä mikä on hyvin mahdollista. Liian väljällä tyylillä mentiin ja yksi keppi jäi kokonaan huomaamatta vaikka olin krepannut kepit. Noin 800 m jälkeen Riemu oli aivan poikki, varmaankin lämmin keli ja pitkä autossa odottelu sekä 0-koirana toimiminen BH-kokeessa niin tottiksessa kuin kaupungissakin olivat vieneet liikaa mehuja. Ajauduttiin jäljestä sivuun  noin 5 m ja Riemu läähätti pitkään ennenkuin lähti jatkamaan jälkeä. Viimeisen tienylityksen jälkeinen keppi jäi mutta lopuksi saatiin kuitenkin viimeinen keppi ylös. Selvästi vaikeiden paikkojen jälkeen tuppaavat kepit jäämään metsään. Tähän pitänee jossain vaiheessa keskittyä.

Maanantaina 9.6. tein pellolle vajaa 100 m keppijäljen jolla 10 keppiä, jälki vanheni 1,5 tuntia. Myötätuuleen mentiin tarkasti ja hienosti, sivuutuulessa sivussa ja vähän pyörien ja yhdestä kepistä yli ja sivutuulesta vastatuuleen kääntyvässä kulmassa reippaasti yli. Suurta hämmennystä kulmassa, minä hermostuin, ja Riemu etsi jälkeä pitkään kulman "väärältä puolelta". Huoh. Kun jälki jälleen nousi löytyi sitten taas kepitkin.

Seuraavana tiistaina tehtiin jäljet Merjan kanssa jälleen Houraatiin. Riemun jälki oli vajaa 1 km pitkä ja vanheni noin 2 tuntia. Keppejä yhteensä 10 eli tosi tiheästi. Jäljennosto janalta. Riemu eteni vajaan liinanmitan, teki lenkin oikealle, palasi janalle ja jatkoi suoraan kun sanoin uudelleen "jälki" jolloin jälki löytyi edestä. Pieni tarkistus ja varmasti oikeaan suuntaan jälkeä. Eka keppi löytyi, ja yhteensä saatiin ylös 7 keppiä. Jäljestys ei ollut mielestäni liian vauhdikasta eikä haahuiltu missään, mutta jossain kohti on menty jäljen vieressä kun 3 keppiä kerran jäi.

Nyt tätä kirjoittaessa tulee mieleen pitäisikö noiden keppien osalta testata tiheästi "kepietettyjen" jälkien kuuria. Josko motivaatio etsiä niitä paranisi kun niiltä aina tulee super palkka. Mutta jos syy siihen että kepit ei nouse on pelkästää se että mennään jäljen vieressä niin eipä tuo auttane.

Sittemmin tässä kuussa on keskitytty vain pillipysäytykseen. Tavoite on nyt siis saada siihen varma ISTUminen, jotta koira vähän paremmin rauhoittuisi pysäytyksessä katsomaan ja kuuntelemaan jatko-ohjeita. Yllättävän vaikeaa se vaan on tuupata peppu maahan kun yli 3 vuotta on kelvannut pelkkä seisahtuminen. Rimpu kyllä pysähtyy pilliin, mutta aina saan vihjata istumaan. Pihalla lyhyellä matkalla ja alustan kanssa toimii kohtuullisen hyvin, mutta matkan kasvattaminen on tosi hidasta.

Tikkakoskella emme sitten saaneet jälkiä ylös, tai saimme jonkun väärän (ja ilmeisesti tosi vanhan) ja sitten siitä "oikeasta" mentiin yli. Koira kyllä jälkikäteen mietittynä reagoi, mutta en osannut vahvistaa sitä eikä se ollut liinassa.

Tällä viikolla Riemulla oli ns. pitkä peko-treeni ja Riitta olikin tehnyt Riemulle jäljen. Kartturina matkassa Mika. Tehtävänä oli tarkistaa tien varsi, ao. kuvan yläreunassa olevan motocross-radan eteläpuolella olevan pellon kulmasta länteen, risteysalue, ja edelleen tienvarsi etelään suunnilleen reittipisteelle 12. Ja niinhän me teimme :)

Jäljennosto alkaa punaisen viivan lähtöpisteestä pellon kulmassa, jossa kiersin koiran kanssa tien varressa olevan kantokasan, sitten jatkettiin tietä pitkin. Aika nopeasti Riemu näytti jäljestävän jo tiellä, mutta en vielä reagoinut asiaan. Sitten se selvästi lähti seuraamaan jälkeä tieltä metsään, tehtiin pieni koukkaus ja jäljeltä löytyi tyhjä vissypullo (reittipiste 10, oli pudonnut vahingossa, oikeasti piti löytyä nenäliina, mutta luulen että Riemulle paperiset esineet on vielä vähän outoja). Jälki palasi tielle ja Riemu jatkoi jäljestämistä risteykseen, siitä vasemmalle, mutta sitten epäröi ja päätimme tarkistaa risteysalueen tarkemmin. Muuta jälkeä ei noussut ja päästyään uudelleen tielle Riemu lähti innokkaasti jatkamaan jäljestystä tiellä ja nostikin heti esineen, muovisen piilolasikotelon (11). Pellolle tehtiin pieni koukkaus jonka Riittakin oli tehnyt ja jatkettiin tietä jälleen risteykseen. Taas kun tie vähän kääntyi ja muuttui hyvin heinikkoiseksi metsätieksi Riemu epäröi. Pidimme tuumaustauon jonka jälkeen koira taas jatkoi varmasti ja löysi heti esineen, kännykän (ei toiminut ;) piste 12). Tämän jälkeen jälki jatkui metsässä ja Riemulla vauhti kasvoi. Melkein piikkikulman jälkeen löysimme lapasen joka on jäänyt merkkaamatta gepsiin ja vähän tämän jälkeen koiran vauhti kasvoi jälleen ja sillä alkoi häntä vipattaa epäilyttävästi. Arvelin että se olisi bongannut kauriin tai peuran jäljen, mutta jatkoimme vielä jonkin matkaa kunnes näimme kartturin kanssa molemmat selvästi ettei koira ollut jäljellä. Palasimme takaisinpäin kohtaan jossa esine oli ollut ja teimme laatikkoa siihen. Riemu jatkoikin jäljestystä, mutta palasi jälleen samalle reitille joka aiemmin vei hukkaan. Jossain välissä Riitta soitti ja ja saimme pienen avun eli tiedon että olimme olleet suht oikeassa suunnassa ennenkuin palasimme nostamaan jälkeä uudelleen. Niimpä lähdimme takaisin kohtaan jossa koira oli meidän mielestä ollut selvästi hukassa ajatuksena tehdä laatikko tuon kohda ympärille. Nopeasti Riemu sitten löysikin oikean jäljen ja taas osui esine sopivaan paikkaan. Reittipisteen 13 kohdalta (tai itseasiassa sitä ennen kiven päältä) löytynyt kartta varmisti että olemme oikealla jäljellä. Riemu tosin ei meinannut paikallistaa tai nostaa karttaa, eli selvästi paperisia esineitä pitää treenata (myönnetään nyt tässä että sillä ei ole itseasiassa ollut koskaan varsinaisesti esineitä jäljellä, vain keppejä, mutta nuo lapaset yms. esineet on tuttuja esineruudusta ja muuten), onneksi kartturini tarkoilla silmillään kuitenkin paikallisti kartan :) Tästä jälki jatkui vielä metsässä, nostettiin 14 kohdalta toinen lapanen, tultiin hakkuun reunaan ja käytiin pieni paluuperä hakkuulla, edettiin hakkuun reunaa ja käännyttiin hakkuulle. Pohjan vaihtuessa metsästä multaiseen hakkuuaukeaan Riemu pyöri ja tarkisteli, mutta jatkoi sitten etenemistä varmasti. Jälkipohjan vaihtumisia pitää nyt kuitenkin ottaa treenin alle. Hakkuulta löytyi ensin eväspaperit ja sitten itse kadonnut Riitta (reittipiste 15). Eväspapereiden kohdalta nähtiin jo Riitta, joten otin liinan irti ja laitoin Riemulle rullan ja saatiin ihan ilmasukin :) Pituutta jäljelle tuli kaikkineen arviolta 2 km.

Aivan äärettömän hyvä treeni meille tähän kohtaan! Sain rutkasti varmistusta sille että Riemu nostaa jäljen ja on motivoitunut jatkamaan vaikka tulee pieniä ongelmapaikkojakin. Tietysti tuo eläimenjäljelle lähteminen on tosi huono, mutta ainakin osaan nyt vähän lukea koirasta jos se vaihtaa, ja ehkä Riemu totesi ettei vaihtaminen kannata. Ja ennenkaikkea se nosti oikean jäljen sitten uudelleen. Vauhti oli aika kova, kartturin osa ei ollut helppo, mutta toisaalta koira olisi kyllä hidastettavissa ja ennenkaikkea se suostuu pysähtymään ja odottaa kiltisti uutta lähtölupaa eikä sinkoile mihinkään. Lisäksi hauska huomio on nuo lyhyiden paluuperien tarkistukset, Vinha ei olisi moisille lotkauttanut korviaan vaaan paahtanut täysillä jälkeä pienistä koukkauksista välittämättä ;) Hyvä treeni!! Kyllä Riemusta vielä jälkikoira leivotaan :D

https://www.youtube.com/watch?v=yqA06SlmbdQ

Kun maahanmenon tekniikka on saatu muutettua, tai käytännössä kun olen opettanut Riemulle uuden maahanmenon voin aloittaa varsinaisen luoksetulosta maahan -treenin. Aluksi niin että pienen matkan päässä minusta on avusta ja sillä nameja. Vapautan Riemun avustajalle ja hän antaa maahanmenovihjeen ja/tai auttaa maahan houkutellen ja palkkaa koiran. Kutsun, palkkaan, ja vapautan taas avustajalle. Kun tämä toimii, avustaja heittääkin ensin namin itsestään eteenpäin kun Riemu tulee kohti ja kun Riemu on syönyt tämän namin avustaja kutsuu (tai Riemu varmaan menee automaattisesti kohti) ja jälleen avustaja antaa vihjeen ja/tai houkuttelee maahan. Seuraavaksi sama mutta minä käsken ja avustaja tarvittaessa ensin auttaa maahan. Sitten avustaja muuttuu passiivisemmaksi, palkkaa vain kun käsken maahan avustajan kohdalla ja sitten häivytetään avustaja. Käytännössä tämä voisi olla toteutettavissa myös pelkällä kohteella, mutta epäilen ettei sitä saa koskaan riittävän vahvaksi kun palkkio tulee kuitenkin aina mun suunnasta. Kokeilin alustaa Vinhan kanssa luoksetulon seisomaan pysähdykseen, mutta en saanut siitä hyvää. Katsotaan miten tässä käy.

Lisäksi katsottiin noudon luovutusta. Riemuhan tuo kapulan ensin suoraan päin minua, ja nostaa sitten vasta pään ylös. Tähänkin pitäisi saada apu kosketuskepillä. Ohjaan siis kepillä Riemun nenän ylöspäin kun se on tulossa kohti. Aloitettiin pitkäkestoisella kosketuksella  niin että peruutin itse ja koira kulki perässäni. Tästä sitten "jalostusta" eteenpäin. Vienosti epäilen että tämä ei auta, sillä olen alunperin mielestäni saanut tökkäyksen aikaiseksi ohjaamalla koiran oikeaan paikkaan luoksetulossa juuri kepillä, mutta katsotaan miten käy kun muutan vähän tekniikkaa. Täytyy kuvata tätäkin, tuosta em. videostakin näkee itse miljoonasti paremmin mitä oikeastaan vahvistan kuin itse koulutustilanteessa ylhäältäpäin katsoessa.

Tänään oltiin sitten siellä hakutreeneissä. Pääsimme mukaan KPH:n treeneihin, ja paikka oli Rimpulle oikein sopiva kallioinen loiva rinne Jumalniemessä. Ryhmässä oli melko kokemattomia koiria, joten ei tallattu pitkää rataa. Riemulle otin 4 maalihenkeä jotka olivat kaikki valmiina ja väliin piti tulla kaksi tyhjää. Kaksi ekaa maalihenkeä (vasen ja oikea etukulma) oli takaa avonaisissa piiloissa mutta Riemu oli käynyt tarkistamassa vain piilojen etupuolen, eli ei etsinyt tietä piiloihin vaikka normisti sitä kyllä tekee. Nämä kuitenkin ok. Kolmannella lähetyksellä (vasemmalle) piti tulla tyhjä, mutta Riemu tuli rullan kanssa ja luulimme että se on käynyt kolmanella maalihengellä joten lähdin näytölle. Perillä kuitenkin selvisi että Riemu oli tuonu rullan tyhjältä, joten se ei saanut palkkaa. Ennen näytölle lähtöä oli päätetty että Mari menee neljänneksi vasempaan takakulmaan, jolloin saisin tehtyä yhden tyhjän oikealle, mutta koska tämä kolmas olikin vale meni homma ihan pipariksi. Lähetin Riemun uudelleen vasemmalle ja se toi rullan, mutta oli poissa niin vähän aikaa etten uskonut sen käyneen piilolla eikä harmillisesti ollut PMR:ä tai puhelinumeroa että olisin voinut tarkistaa asian. Lisäksi Riemu ei tuonut rullaa sivulle kuten se tekee kunnon ilmaisussa, vaan oli lähdössä Marin menojäljelle, joten arvelin sen tehneen uuden valeen. Niinpä lähetin oikealle jossa ei varmasti ollut ketään, jotta saisin yhden tyhjän ja sitten siitä palkaksi Riemu saisi maalihengen vasemmalta. Mutta Riemupa toi oikealta tyhjältä rullan, ja kaksi kertaa :( Pistot oli kyllä hyviä. Tänne puolelle oli jäänyt toinen piilo ja pressu, joten on mahdollista että se toi rullan niiltä, mutta virhe kuitenkin. Kolmannelta pistolta kutsuin sen pois ennenkuin se ehti edetä näkymättömiin, jolloin se malttoi tulla ilman rullaa ja kun lähetin sen taas vasemmalle se oikaisi Marin menojäljelle ja nosti siis viimeisen maalihengen. Hetken harkinnan jälkeen palasin vielä keskilinjaa takaisin ja lähetin vielä Eveliinalle josta nyt tuli ihan oikea ilmaisu.

Jep. Eli kun ollaan täysin vieraassa porukassa ja minä vähän jännitän, Riemu tuo tyhjiltäkin rullan. Siis tulee aina pois pistolta rullan kanssa oli joku löytynyt tai ei. Vasta treenin jälkeen nimittäin tajusin että juuri näinhän meille kävi viime syksyn avoimen luokan kokeessakin. Tutussa porukassa treenatessa ongelmaa ei ole ollut. Tänään alueelle mennessä se pöhki meitä keskilinjan alussa odottaneelle Marille, jota nyt ei ollut edes kovin isokokoinen tai muutenkaan pelottava (=mies). Eli selvästi sitä jännitti aika paljon, ja lisäksi minäkin vähän jännitin. Huoh. Voi Rimpu, jos se vain olisi vähän rohkeampi ja itsenäisempi. Mutta hyvä että ongelma tuli nyt esille ja selville, ettei tarvii tätä varten ajaa johonkin hornantuuttiin kokeeseen. Mikähän siinä on että viime kesänä PEHA A ja B meni niin hienosti, ei mitään tälläsiä vaikka varsinkin A-kokeessa Kuusamossa jännitin ihan sikana ja B-kokeessa oli pelottava tuomari sekä pelkästään vieraita miehiä maalihenkinä.

Sitten taukoa tulikin kuukausi, sillä vasta tänään 2.5. ehdittiin seuraavan jäljen kimppuun. Samu tallasi jäljen eilen illalla Lentokentäntien toiselle puolelle. Maasto on suht kallioista ja siellä menee myös leveitä armeijan käyttämiä polkuja joiden olemassaoloa en ollenkaan muistanut. Jäljestä tulikin vähän turhan vaikea, se olisi ollut vaikeudeltaan sopiva tuommoiseksi 6 tunnin jäljeksi, mutta selvittiin siitä tänäänkin. Pituutta jäljellä n. 1 km, keppejä 7 ja ikää vajaa 12 tuntia. Jälkeä tallatessa oli n. +4 lämmintä, yöllä putosi nollaan ja jälkeä ajaessa oli n. +3 lämmintä. Riemu lähti janalle innokkaasti, hidasti jäljen kohdalla, tarkisti sitä n. 5 m takajälkeä, palasi janalle ja mietti. Sitten se palasi jäljelle itsenäisesti, ja kun hiukan kehaisin lähti ajamaan. Meno ei kuitenkaan ollut mitenkään supervarmaa, ja aika alussa ollut eka keppi jäi. Kepit oli muuten listanpätkiä ja ne ehti olla Samulla vain reilun vartin ennen jäljen tallausta, olisi varmaan pitänyt hajusta paremmin. Jälki jatkui kallioiden ja kivien välissä ja toinen keppi löytyi! Aika hyvä vahvistuksen paikka varsinkin ohjaajalle ;) Minulla oli siis jälki gepsissä, joten tiesin ollaanko oikealla suunnalla vai ei, mutta tarkasti jäljen päällähän noilla ei pysy kun heitto voi olla 10:kin metriä. Kepin jälkeen jälki meni alas n. 1,5 m pudotuksen ja aika pian polulle. Sitten se jatkui aika pitkään osin polulla ja osin polun vieressä, mutta Riemu pysyi aika lailla polulla ja poikkeamille laitetut kepit tietysti jäi. Tässä kohtaa olisi pitänyt olla vähän kreppejä puissa niin olisin osannut oikeassa kohtaa sopivasti vahvistaa ja Riemu olisi varmasti jättänyt polun paremmin. Kertaalleen käytiin polulta metsän puolella ennenkuin käännyttiin kokonaan pois ja näki että metsässä koiran oli tosi paljon helpompi jäljestää. 5. keppi onneksi löytyi metsän puolelta niin saatiin taas vähän uskonvahvistusta. 6 keppi oli noin 2 m ennen hiekkatien ylitystä, tiellä oli kulkenut koiranulkoiluttaja hiukan ennen meitä (ensimmäinen virallinen harha siis). Ja sitten 7 keppi parkkipaikan ympäristömetsässä hyvin lähellä tietä. Seiskan nosto meni vähän esineruuduksi, alueella käy jonkin verran koiranulkoiluttajia, joten parkkiksen ympäristö lienee suht tallattu. Aikaa meillä taisi mennä 45-50 min ja koira sai todella tehdä töitä, mutta kertaakaan se ei kyllä heittänyt hanskoja tiskiin. Jälki oli hiukan liian vaikea, Riemu olisi tarvinnut multa vähän tukea ja 3 keppiä 7:stä jäi. Mutta koska jälki saatiin ajettua, uskon että Riemu sai tästä kyllä roimasti lisää itseluottamusta. Seuraava jälki tehdään sitten vähän helpommaksi ja ennen Tikkakoskea pitäisi saada edes yksi vieraan tekemä jälki.